IRC-Galleria

Kehoituksia on aina tullut, että mun kannattais hommata harrastuksia, joten.. Tästä lähtee ah-niin-ihana ja säännöllinen päiväkirja-avautuminen. <3 Uskaltaisin melkein luvata, että sille joka näitä täällä lukemassa käy niin tarjoan ilmaisen kebun. Ihan vaan siksi, että ainoa niin hullu tapaus vois olla Riikka ja se sais sen ilmaiseksi joka tapauksessa. :D ..Jahas, siirrytäänpäs taas kerran paskanjauhannasta siihen itse asiaan. Eli siihen asiapitoisempaan paskanjauhantaan. :P

Aloitetaan aiheella tunnevammaisuus. Ihan vaan, että saan tehtyä tästä aiheesta selkeästi ymmärrettävän sekä naisille, että miehille, niin kirjoitan teille omat versiot.

Versio miehille: Tunnevammaisuus.. Bla bla.. Musta tuntuu.. Bla bla blaa.. Porata.. Bla blaa.. Huoh.

Versio naisille: Olen ollut tässä vähän kahden vaiheilla et olenko jotenkin vammainen nykyisin kun ei edes itketä. Siis kun en itke lainkaan niin paljon kun naisena varmaan kuuluis. Tai en oikeastaan yhtään. Siis toki, jos joku laittaa naaman eteen pyörimään leffan jossa Johnny Depp kuolee (tai edes haavoittuu) niin kyllä sit alkaa nyyhkytys. Mut sehän nyt on normaalia. (?) Mutta, niin. Tänään todistin itsellenikin, etten ihan tunnevammainen ole!! Katselin Youtubes Suomen jäkismatseja vuodelta -95 ja siinä Anteron huutaessa mielipuolisena tuli tippa kieltämättä kyllä linssiin. Toisaalta tää saattaa olla merkki myös siitä et olen saavuttanut sen kaikkein suurimman tunnevammaisuustilan, jossa itketään enää urheilun takia.
Miehisyyden. :D

Antero Mertaranta on muuten varmaan paras asia Suomen jääkiekkohistoriassa. Siis toki laji on itsessäänkin ihan kiva ja ne hikiset miehet vielä kivempia, mutta ei jääkiekon katseleminen ilman Anteron selostuksia olis silti lainkaan yhtä järisyttävä kokemus ku sen katsominen sillon kun Antero oikein kunnolla revittelee selostuskopissaan. Jääkiekon katsomista ilman Anteroa vois melkein verrata baariin menoon selvinpäin. Kyllähän se onnistuu, muttei kukaan terve ihminen sitä mielellään tee. :/

Joten, Anteron vois lisätä mun "lähiaikoina eniten mielenkiintoa herättäneet miehet"-listalle. Ai ketä siellä viimeisimpinä tulokkaina on? Anteron lisäksi Madventuresin pojat ja söpö R-kioskilla bongattu polakki. Kestosuosikkina listalla on tottakai aina Hitler. :) Ja ikuisesti siellä pysyy näyttelijäkolmikko Depp-Diesel-Willis. Sinä päivänä kun silmät osuu sellaiseen leffaan, jossa nuo kolme miestä ovat, niin tämä tyttö kusee hunajaa.
Btw, pakko vielä lisätä että Hitler ei tällä listalla ole himoittavuutensa takia. :D Pipipäät on aina mielenkiintoisia ja mun makuun, mutta viiksille en syty edes epätoivoisena lauantaiyönä Onnelassa. Ei vaikka olisin niin kännissä etten eteeni näkis. Varmaan silmäluomienkin läpi mun viiksitutkani sytyttäis mun päässä punasen hälytysvalon varoitusäänineen ja kehottais pakenemaan. Toki tuo valo-ääni-yhdistelmä vois tullessaan olla merkki myös siitä, että on ehkä saattanut ottaa yhden liikaa..

Saan muuten jostain kumman syystä aina ajoittain kuulla olevani hieman negatiivinen ja ei-niin-tyttömäinen ihminen. Voitteks käsittää? :O Kaikkia sammakoita ne ihmiset suustaan päästää..
Siis myönnän kyllä et ois hienoa hihkua onnessaan nähdessään kissanpennun, salkkarinäyttelijän tai vaikka näyteikkunassa käsilaukun. Mut ei musta ole siihen! En mä osaa edes tyttömäisesti kiljua korkeelta ja kovaa. Kiljua osaan kyllä juoda ja se ei ainakaan auta asiaa yhtään. :D

Palauteosastolla suurin sanominen on tullut yleensä miehiltä ja aiheena on ollut se, etten mä usko mitään kohteliaisuuksia, joita mulle sanotaan. Ei pidä paikkaansa. Ainakin nämä imarteluyritykset olen uskonut:

Tapaus 1: Herra Teen-heti-selväksi-että-olen-mulkku-mutta-oikeasti-olen-vieläkin-mulkumpi

HERRA: Mä tykkään susta.
MINÄ: Miks sä tykkäät musta?
HERRA: Koska sä olet nainen.

Aivan. Tyhmä minä kun noinkin itsestäänselvää menin kysymään. :P


Tapaus 2: Herra Olen-niin-itsekäs-etten-itsekkyydeltäni-edes-tiedä-olenko-itsekäs-sua-kohtaan-sillä-sen-selvittäminen-vaatis-jonkun-muunkin-ku-itseni-ajattelua

(Tämä imartelu tuli siis yli vuoden seurustelun jälkeen.. Näin niinkus pohjustuksena. )

HERRA: Mä en vaan yksinkertaisesti ole koskaan mustasukkainen.
MINÄ: Mahtaisitkohan sä olla mustasukkainen, jos sä olisit yhdes jonkun oikee hyvännäkösen muijan kanssa?
HERRA: En mä tiedä ku en mä oo koskaan ollu..


Kysymys kuuluukin, että voisko olla että ajoittain myös niissä "imarteluissakin" saattaa olla jotain vikaa, ei ainoastaan mun asenteessa? :P