Herätessään 13-vuotiaana kauniiseen kesäaamuun, Laura avasi television. Kuten tavallista, televisiosta tuli Summeri, mutta tämänpäiväinen jakso olikin erilainen. Yleensä ohjelmassa oli haastateltu kuuluisia bändejä, mutta nyt aiheena olikin joku kilpailu, johon saivat osallistua yhtyeet, jotka eivät vielä olleet niin kuuluisia. Aina kerran viikossa Summerissa haastateltiin yhtä kilpailuun osallistunutta yhtyettä ja tässä jaksossa vuorossa oli yhtye nimeltä Smak. Tuoleissa istui kolme poikaa, jotka näyttivät Lauran mielestä noin parikymppisiltä. Yhdellä oli tummat hiukset, ja hän oli laulaja. Kitaristilla oli vaaleat lyhyemmät hiukset ja basistilla vaaleat pitemmät hiukset. Basistin hiukset olivat kiinni ihanilla pikkuleteillä ja Laura ihastui basistiin heti. Mutta yksi puuttui joukosta. Rumpali, oli lähtenyt perheensä kanssa etelään lomamatkalle.
Laura katsoi haastattelua silmä tarkkana. Pojilta kysyttiin mikä oli saanut heidät aloittamaan bändihommat ja vastauksen kysymykseen Laura tulee muistamaan aina: "Me haluttiin saada paljon rahaa, naisia ja hienoja autoja. " Laura nauroi. Pojat olivat hänen mielestään aika itserakkaita, mutta silti melko hauskoja. Haastattelun jälkeen näytettiin yksi kappale yhtyeen livetaltioinnilta viime keväältä. Kappaleen nimi oli Kahlittu kirjaan. Musiikki ei heti iskenyt Lauraan, mutta silti hän ajatteli sen olevan hyvää musiikkia tuollaiseksi autotallibändiksi. Laura halusi, että tämä yhtye voittaisi kisan.
Kesän lopussa kisä päättyi, ja tuli aika julistaa voittaja. Kisan voittaja pääsisi samalla myös esiintymään livenä Summeriin. Mutta Lauran todella huonoksi onneksi, hän ei ollut paikalla silloin kun voittaja julkistettiin ja pääsi esiintymään. Kesti todella kauan aikaa ennen kun hän sai tietää voittajan nimen. Hän oli samalla sekä iloinen että pettynyt. Hän oli iloinen koska hänen suosikkiyhtyeensä voitti, mutta samalla pettynyt koska hän ei nähnyt yhtyeetä livenä. Entä jos hän ei kuulisi Smakista enää ikinä?
Kuukaudet kuluivat ja tuli lokakuun loppu. Laura luki keittiön pöydällä omaa Suosikki-lehteään, kunnes hänen silmänsä osuivat johonkin todella mielenkiintoiseen asiaan. Kaksintaistelu-palstalla oli kilpailemassa kaksi vähemmäntunnettua bändiä lukijoiden suosioista. Toinen noista bändeistä oli Smak. Laura hyppäsi heti pystyyn ja muisti kuinka oli fanittanut tätä bändiä viime kesänä. Hän luki jutun läpi oli aivan äimänkäkenä. Nämä pojat olivat vasta 15- ja 14-vuotiaita! Ja hän kun oli luullut että he olivat monta vuotta vanhempia. Suosikin sivuilla oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa Smakin Myrsky-niminen kappale ja äänestää sitä omaksi suosikikseen. Laura meni ja kuunteli. Hän rakastui kappaleeseen heti. Hän kuunteli kappaletta päivän aikana varmasti yli sata kertaa eikä kertaakaan kyllästynyt. Todellinen rakastuminen tähän bändiin oli tapahtunut.
Seuraavassa tai sitä seuraavassa suosikissa oli kokonaisen aukeaman mittainen juttu Lauran uudesta suosikkibändistä. Siinä pojat rakensivat piparkakkutaloa Suosikin toimitukselle. Laura oli niin innoissaan jutusta, että luki sen läpi kymmeniä kertoja ja lopulta leikkasi kyseisen aukeaman irti lehdestä ja pisti sen visusti talteen. Nykysin tuon jutun yhteydessä ollut kuva komeilee Lauran seinällä.
Talvella ilmestyi Smakin ensimmäinen albumi ja kuten voitte arvata, Lauran oli pakko saada se. Laura ei ollut kuullut albumilta kuin kaksi kappaletta, mutta silti hänen oli saatava se. Ja jos vain mahdollista albumi oli Lauran mielestä vieläkin parempi mitä hän oli kuvitellut. Hänen suosikkikappaleikseen tulivat Rikkirevitty ja Putoaan, mutta kaikki muutkin kappaleet olivat hänestä todella hyviä. Laura ei voinut ymmärtää kuinka vain pari vuotta häntä vanhemmat pojat pystyivät tekemään tuollaista musiikkia. Hehän olivat vielä yläasteella!
Ja lopulta tuli se päïvä, jolloin Laura näki Smakin ensimmäisen kerran livenä. Päivämääärä oli 18.2.2005 ja paikkana Nukun pieni sali. Laura oli siellä yhdessä ystävänsä Vilman kanssa ja vaikka Laura oli uskonut että oli bändiin jo niin rakastunut ettei enempää voi olla, tämä keikka sai hänet vielä enemmän rakastuneeksi. Vaikka keikalla, olikin vain vähän ihmisiä, tuosta keikasta tuli paras keikka millä Laura oli koskaan ollut. Bändi oli livenä aivan käsittämättömän hyvä. Ja mikä merkittävintä tuona iltana Laura ihastuikin basisti Lucaksen sijasta laulaja Kalleen.
Laurasta tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt häntä ja hänen rakkauttaan. Ihmiset luulivat, että Laura piti yhtyeestä vain poikien ulkonäon vuoksi, mutta se ei ollut totta, sillä tosirakkauteen tarvitaan muutakin kuin hyvä ulkonäkö. Oikeasti Smakin musiikki oli Lauralle yhtä rakas asia kuin oma hyvä ystävä. Musiikin avulla hän pystyi monta kerta lohduttautumaan ja se auttoi häntä pääsemään yli vaikeista ajoista. Hän loi Smakin musiikin kanssa tietynlaisen yhteyden, jota kukaan ei voinut ymmärtää.
Toiselle Smakin keikalleen Laura pääsi 3.9.2005. Se oli Oulun 400vuotis juhlassa Oulun pesäpallostadionilla ja samalla tämä keikka oli myös viimeinen ennen heidän pitkää keikkataukoaan. Vaikka Smak saikin esittää vain viisi kappaletta, tämäkin keikka oli enemmän kuin hieno kokemus. Keikka oli todella hyvä ja pojat tekivät vaikutuksen myös heihin, jotka eivät olleet tulleet paikalle heidän vuokseen. Tuona päivänä Laura uskalsi pyytää myös ensimmäiset nimmarinsa pojilta. Nimmareiden haku paikka oli rajattu aidoilla ja se oli vähän hankalaa, mutta Laura poistui paikalta Lucaksen nimmari kädessään sekä Kallen, Henkan ja Lucaksen nimmari lapulla. Laura oli iloinen.
Smakilta ilmestyi DVD ja Laura katsoi sitä joka päivä. Koulutyö jäi toissijaiseksi. DVD oli todella hauska ja se paljasti pojista puolia joita Laura ei ollut ennen tiennyt. Tässä vaiheessa oli vuorossa ihastuminen kitaristi Henriin. Hänestä tuli Lauran idoli pelkästään omien ajtustensa perusteella.
DVD:n innoittamana Laura kirjoitti myös ensimmäisen fanikirjeensä pojille. Laura viimeisteli sitä pitkään ja hartaasti ja liitti kirjeen mukaan jokaiselle pienen sydämenmuotoisen tikkarin. Heti kirjeen postiin laittamisen jälkeen Lauraa rupesi kaduttamaan kaikki mitä hän oli kirjeeseen kirjoittanut ja toivoi että kukaan ei lue sitä. Mutta sitten eräänä päivänä kun Laura tuli koulusta kotiin hänelle oli saapunut kirje. Se oli Smakilta! Se oli vastaus! Laura aivasi kuoren ja luki. Vatauksesa ei lukenut muuta kuin " ÄSÄ-FÄKÄ-KÄNÄ-MÄNÄ" ja nimmarit sekä hymynaama. Se ei ollut paljoa mutta se piristi. Laura kiinnitti vastauksen seinälleen. Sen jälkeen ovat monet kyselleet mitä tarkoittaa äsä-fäkä-känä-mänä. Laura tietää mutta ei ole paljastanut. Se on asia joka kuuluu vain Smak-faneille:)
Vuoden 2006 alku oli hiljaiseloa Smakin suhteen. Mutta lopulta tapahtui se mitä kaikki fanit olivat odottaneet. Uusi albumi ilmestyi. Laura kävi ostamassa sen heti ilmestymispäivänään. Albumi oli erilainen mutta ihana. Sanoitukset koskettivat Lauran omaa elämää uskomattoman paljon. Hän kuunteli sitä paljon. Enemmän kuin paljon.
Uuden levyn myötä Ouluun järjestettiin jo kolmas Smakin keikka. Laura meni paikalle ja hauskaa oli jälleen. Oli mahtavaa kuulla ensmmäistä kertaa uudet biisit livenä. Keikan jälkeen nimmarinjako paikalla oli ruuhkaa, kun fanit yrittivät kaikki päästä lähelle omia idoleitaan. Tässä vaiheessa rumpali Markku tuli hätiin ja hoiti homman mallikkaasti kotiin. Lauran tuli aika ihastua sympaattiseen Markkuun.
Tuo keikka on jäänyt Lauran toistaiseksi viimeiseksi keikaksi ja siitä on aikaa jo yli vuosi. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Nykyään Lauralla on kaksi seinää täynnä suosikkiyhtyeensä julisteita, piirrustuksia, ja nimmareita. Hänellä on myös kolme videota nauhotettuja haastatteluja sekä vihkollinen lehtileikkeitä aiheeseen liittyen. Kaikki nämä asiat muistuttavat Lauraa hänen omasta rakkaastaan, jonka kanssa hän on seurustellut jo kolme ja puoli vuotta. Monesti Laura miettii missä hän olisikaan jos hän ei olisi koskaan tutustunut Smakkiin. Mutta tärkeintä on että tämä suhde ei koskaan katkea:)