IRC-Galleria

Ei siinä oo mitään järkee että istun vapaaehtosesti koulussa 11 tuntia putkeen ilman hypäreitä. Yritän kuunnella mitä opettajat sanoo, mutta kaikki vaan menee jotenkin ohi. Piirrän sydämiä vihkoon ja mua ei vois oikeesti vähempää kiinnostaa. Mua väsyttää niin paljon ja oon niin puolikuollut. En voi enää ymmärtää miksi valitsin tämän koulun. En tajua enää edes ollenkaan miksi istun täällä, kun voisin ihan hyvin olla jossain muualla.

"Kun pyryttää ja pajutkin taipuu, kinosten alle hautautuu,
täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy.
Hangen alla paine kasvaa, kestänkö sen mitä vaaditaan"

Mutta sitten muistan sut. Muistan että enää tämä yksi tunti ja näen sut taas. Ja nyt muistuu mieleeni syy sihen miksi kulutan aikaani koulun penkillä. Se olet sinä. Sinä se olet. Tajuan, että en voisi elää ilman koulua, sillä en voisi elää ilman sinua. Ja nyt tuntuu että tässä on sittenkin jotain järkeä.

"Sinä vain, sinä vain saat mut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Sinä vain, sinä vain saat mut nousemaan läpi hangen ja roudan."

Ja kaikesta mahdottomasta tulee mahdollista kun vain ajattelen sinua.