Rakas päiväkirja,
tänään on ollut lähes täydellinen päivä. Olen todella onnellinen. Esiinnyin tänään kahdessa konsertissa ja molemmat meni paremmin ku kuvittelin. Soitimme katjan kanssa myrskyluodon maijan kitaroilla eikä ollaan varmaan koskaan edes harjotuksissa soitettu niin hyvin. (Eräs nimeltämainitsematon herra jopa hurrasi meille eturivistä, mistä olimme todella yllätyneitä.) Toisessa konsertissa soitin yksin pianolla venetsialaisen illan. Kusin yhessä kohassa mutta kokonaisuutena meni tosi hyvin. Aina on tietenki parannettavaa. Positiivista kuitenki oli että ei ees jännittäny liikaa vaikka oli jottain yli 100 ihmistä varmaan katsomassa.
Mutta ehkä kaikista parasta oli se että tänään minä pystyin puhumaan kanssasi täysin normaalisti. Oikeasti juttelimme yllättävänkin paljon, eikä kertaakaan tuntunut mitenkää kiusaannuttavalta. Enpä olisi uskonut että tämäkin päivä tulee jolloin olemme niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta näköjään sekin ihme sitten tapahtui. Vuosi siihen meni mutta hyvä että sentään nyt osataan käyttäytyä. Olen iloinen.
Nyt saan vaan levähtää. Ja olen ansainnut sen.