Onhan mulla kaverit,
mut pimeässä tuntuu,
et yksin on parempi.
Aurinko nousee,
mukavaa matkaa.
Silmät kiinni,
valo voi tappaa.
Mä oon yksi kasvoton huone,
kasvottomas Suomes.
Mullon mun huolet.
Kasvoton huone,
kaikki kuolee.
Yksi kasvoton huone,
mä juoksen sun luokse.
Ei mul oo tarvetta
juosta valossa.
Mut joskus mä oon
ulkona talosta.
Oon sitte Lahdessa,
tai vaikka Vaasas
niin hymy vituttaa
tuntemattomien naamal.
Ne ostaa
hienoja kuteita.
Mut mä en erota
ihmisii sokoksen
muovinukeista.