nyt ku mietin ni pääs pyörii vaa ne hyvät hetket jotka sun kans vietin,
haluun vaa ne takas ja nyt tiiän et
milt tuntuu menettää poika joka on mulle tärkein,
ku viel viimeviikol olin onnellisin ku aamul vierestäs heräsin.
muistan ne ajat kun sun sängyssä maattiin,
biisi jonka kirjotit soi mun päässä jatkuvasti.
joudunko mä kaipaamaan sua maailmanloppuun asti?
en tajuu mite rakkaus voi ees sattuu näi kovasti.
tiiän et eihän tää itkemine mitää auta, mut pakko sanoo et kyl nyt tuntuu et haluisin vaan kuolla.