Mä olin arka pieni, jäin vaan sua tölläämää
Olis tehny mieli perääs alkaa hölkkäämää
Mut ei, mä annoin onnen kulkee silmieni ohi
Sait päivät loistaan vaikka se kui pilvinenki olis
Sä olit se ainoo syy mun kulkee aina uudellee
Samalle pysäkille, samat biisit aina kuunteleen
Ja yksin ilmaa suuteleen pimeinä pakkasiltoina
Vaik sillon jo tiesin etten mä saa sua rakastaa milloinkaan
Nyt en sua takas saa silloinkaan kun eniten kaipaan
Ikävä seuraa pikkuhiljaa mua repien vainaaks.