IRC-Galleria

Tässä tärkeä pieni tarina meille jokaiselle.
Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä.


Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerta kun hän menetti
malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.


Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen
aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä
yhä pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.


Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta
pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa
isälleen,että hän oli poistanut kaikki naulat.


Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa
työtä, poikani,
mutta katsopas aidassa olevia reikiä.Aitaa ei koskaan enää saada
entiselleen.Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.


Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan
samantekevää,kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi- haava on yhä
olemassa.'Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin
ruumiillinenkin.Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut
hymyilemään
ja rohkaiset sinua onnistumaan.He kuuntelevat meitä,he lausuvat meille
kiitoksen
sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.


Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..