IRC-Galleria

kertosäe:
Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa juuri näin lähekkäin

kaikki aina päättyy niin, kyynelii
se mitä meil oli, päätty kylmästi
mä tiesin sen tulevan mut en välittäny
se oliki nii lähel, mut en käsittäny
meil oli kaks sydäntä, mut me oltii yhtä
enkä oo saanu sua mun mielestäni nytkää
meil oli hyvii hetkii, mut oli kans huonompii
alkuu meni hyvi, ja lopult sit huonommi
kiinnyin suhu päivä päivältä vaa enemmä
en vieläkää tajuu kui päästin sut menemää
mut sun on hyvä olla, se on vaa tärkeetä
mua sattuu aina välil, mut jatkan elämää
ei meit kai luotu yhtee, tajuun sen nytten
sillon niin kelas, kun me asuttiikin yhdes
hyvää matkaa, pidä huolta itestäs
ehk ensi elämässä, pidät mua taas kädestä

kertosäe

sydän vuotaa verta, taas sain pettyy
ku joka kerta huomaan sä oot taas menny
itken perääs, sait jälleen petettyy
miks jään aina itkee aikaa menetettyy
ei sitä saa takas, vaik kui haluais
toivois vaa et rakas vihdoin tajuais
kui paljo rakastan, tai oikeestaa vihaan
ku aiheutat tuskaa ja kyynelii liikaa
rakkaus ja viha, nii lähellä toisiaa
viiltävä tuska ja rakkaus katoaa
ehkä asiat ois voinu mennäki toisin
mua rakastaa voisit ja taas kertoisit
kui tärkee oon sulle, etkä haluu menettää
et jos lähtisin, sul olis tyhjä elämä
tää on lopullinen päätös ymmärrän sen
et enää haluu mua takas, et harkitse ees