Mä annan periks mutta jatkan eteenpäin. Se helpointa. En koita mennä sieltä missä aita matalin vaan säästää itteetäni. En jaksa tätä vaan enää...
On aika alkaa miettii välil ensin itteensä ja sit vasta muita. Ehkä sit saan sen mitä tarviin ja mitä haluun. Täytyy oppii arvostaa itseensä ja ajatella positiivisesti. Ei muuten pääse yli. Mut haluun päästä. Ollu niin lähellä maata ja käyny pohjalla. Aika nousta ylös sillä, helvetti, kyllä mä ansaitsen kans muuta ku vaan sen et mun tunteilla pelataan. Elämä ei oo peliä! Ei ainaka mulle... Koskaan ollu! Ihmiset ei oo pelinappuloita! En suostu olee itsekään!
Mä kyllä yritin olla hyvä ja oikee. Kerroin mitä tunsin. Kerroin mitä ajattelin. Odotin et olisin saanu jotain takas. Mut se oli liikaa odotettu...
Kunpa tää positiivisuus pysyis vielä huomiseenkin...
Uusimmat blogimerkinnät
- Musiikkia 16.08.
- huhhuh 02.08.
- Ohhoh 18.02.
- ^^ 03.01.
- Welcome year 2006! 01.01.
- .. 24.12.
- What a headache... 19.12.
- Tre 14.12.
- päivää 10.12.
- Päk 2 Kokemäki 08.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (3)
- ▶ 2006 (12)
-
▼
2005 (38)
- ▶ joulukuu 2005 (7)
- ▶ marraskuu 2005 (31)