Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Kaunista, ja uskokoon sen ken tahtoo. Teoriassa asia on juuri niin, mutta kuinka on käytännössä?
Karkeasti: rakkaus on petturuutta, ahdistusta, syntiä, itsekkyyttä, toivoa, tuskaa, kuolema, siis mitä se on? rakkaus on... hmm... perseestä. Kirjaimellisesti: rakkaus on koirat, fiksummat ovat kääntäneet sen englanniksi ”love is a bitch”. Hmm... Synkkää ja kyynistä vai ainoastaan realistista?