Vuonna 97 huomasin mun kavereista
En voi luottaa jokaseen ne koittaa riisuu mut aseista
Toiset puukottaa selkään, niin mä pelkään
En voi luottaa kehenkään, yhä selvemmin taas sen nään
Aina yli rajan mennään, pikku puheet alkaa kasvaa
Vituttaa niin paljon, musta kuulee kaikkee paskaa
Nii kliseistä, joka päivä kelaan kuka on mun äijä
Voinko rullata sun kanssa, ilman huolen häivää
Venaan sitä päivää, että vihdoin ollaa sujut
Mutta tuskin tullaan oleen jos mut feidaa monet tutut
Monet jutut lähtee liikkeelle, mä olen kusipää
Sitten tullaan paiskaa kättä, hah, ei tuu mitää
Voinko luottaa kehenkää ku aina pettymys on taattu
Piilotellaan tunteita, vitut silti aina sattuu
Sitä sattuu, mutta vielä luotan mun ystävii
Niit on enää pari ja ne ei mun sydämmestä hävii
Eniten mä vihaan, sitä kaks naamasuutta
Jos sä petät kaverisi, et oo kyllä saamas uutta
Ootat tilaisuutta uutta, ja lisää pettymyksii
Kohta huomaat että lopulta tuut jäämää ihan yksin
Mietin yksin omas huonees kuka on mun tosi ystävä
Kaikki niistä ei oo se vaan pitää ymmärtää
Liia paljo niitä äijii jotka selkään puukottaa
Se mua sattuu ja tuottaa mulle suurta tuskaa
Miks omalle frendille, pitää kääntää takkii
En pysty käsittää se pistää mielen paskaksi
Siks täällä on kaks naamaasii ihmisii
Hyvät ja huonot puolet, ne näkyy niissäkin
Ei voi sitä koskaa tietää ku luottamuksen pettää
Onko paras ystävä, joka sut yksin jättää
Mut on jätetty, ihan liian monta kertaa
Siihen samaan paikkaan, mistä taas alotetaa
Mut oon valinnu mun ympärille oikeit ihmisii
Pidän niistä kii koska tosiaa mä pidän niist
Ettei tarvi jäädä, uudestaa vaa petetyksi
Se vaan tuntuu pahalta ku mut o jätetty taas yksi
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (138)
- ▶ syyskuu 2010 (2)
- ▶ elokuu 2010 (9)
- ▶ heinäkuu 2010 (7)
- ▶ kesäkuu 2010 (10)
- ▶ toukokuu 2010 (8)
- ▶ huhtikuu 2010 (20)
- ▶ maaliskuu 2010 (23)
- ▶ helmikuu 2010 (30)
- ▶ tammikuu 2010 (29)
- ▶ 2009 (430)
- ▶ 2008 (901)
- ▶ 2007 (57)