Meill' on metsässä sammunta piiri,
missä pullojen kilinä soi,
Silmät kohti tähtiä kiirii,
posketkin punervoi.
Ja me muistaen alkuiltaa,
alkoholin tenhon tunnemme taikaa
Kun örinämme yön yli kiirii,
ja kun poijat huminoi.
Toinen leiskuen nuolevi toista,
hämy verhoo metsän maan.
Jutut kuulemme huudot vaan muuta
pää nousee tuntemaan.
Ja me muistaen alkuiltaa,
alkoholin tenhon tunnemme taikaa
Ja kun himmenee hiipuva humala,
ja kun lankee moikelo.
Viime hetkessä harras soi kiitos,
Pyhän ämpärin kutsuu työ.
JA ME MUISTAIN ALKUILTAA,
ALKOHOLIN TENHON TUNNEMME TAIKAA