Olipa kerran Paavalin koulukunta. Heillä kaikilla oli passioita ja he harrastivat yhdessä ikebanaa. Sitten tuli Buddha ja kaikki alko resitoimaan ja ne sai neuroosit kaikki. Mutta sitte tuli vedenpaisumus ja Visnu pelasti ne. Osa sitte sekularisoitu ja joutu transsendenssiin. Toisista tuli profeettoja ja niillä oli moraali toisin ku nasiireilla. Siitähän sitte konflikti synty ku toiset oli askeettisia ja yhet oli fariseuksia ja toiset luki Tripitakaa. Sitte ne meni kaikki itkumuurille ja siellä oli initiaatiomenoja ja sitte ne kaikki meni moksaan ja niistä tuli rastafareja. Siitä tuliki melkonen folklore. Kaikki vaan resitoi ja ne huomas eksistenssin ja sitte Krishna tuli sanomaan, että monolatrialla naturalistiseen moksaan. Osa sitte liitty sanghaan ja luki Vulgataa.
Että semmosen esseen ajattelin kirjottaa... :D