Ylämäki, alamäki näin yksin kulkien. Jännä miten kaikki maailman tunteet voi tuntea samaan aikaan, tai ainaki melkein... Mut nyt oon taas todistanu oikeaksi sen, että shoppailu on terapioista ehkä se parhain, ja kiitos alennusmyynneistä kauppiaille! Kengät, pyllyfarkut ja uus iiiihana laskutakki ovat kyl piristäneet vähän alakuloisen tytön mielen. Nyt voi lähtee ihmettellemään Slovakiaa ja sitä mitä sillä on tarjota! aika huippu fiilarit pitkästä aikaa. Osa syy taitaa myös olla sillä eräällä, joka Espanjan auringon alla asustelee. Miten se vaan aina, ihan aina, saa mut niin hyvälle tuulelle, vaikka sitä ei ees koskaan näe? Mut miks ihmeessä sen täytyy olla niiiiin kaukana??!?? Miksei se vois olla tässä, ihan vieressä vaikka?!?