IRC-Galleria

Lämmin ja kostea tuuli puhaltelee järven yli.
Se tuo syksyn tuoksun luokseni.
Sen ääni on jo vaativa, kesän lempeys on poissa, kaukana.
Tässäkö tämä kesä taas oli.
Kiitos siitä kuitenkin.
Se oli antoisa vaikka samalla myös rankka.
Ensimmäinen kesäni yksin, ihan vain itseni kanssa.
Katselin maailmaa ihan uusilla silmillä.
Kuin ensimmäistä kertaa.
Paljon rakkaita ihmisiä löytyi polulleni.
Ihania ystäviä, kauniita sydämiä, tuttuja sieluja.
Paljon on polkua tallattu.
Ties kuinka mones kerta jo täällä.
Aina palaan silti.
Jotain jäi ehkä kokematta, löytämättä, tuntematta.
Joka hetki uusin silmin ja ajatuksin.
Tunteet uinuu.. Vai onko niitä?
On niitä... tiedän sen.. tunnen sen..
Harmaus ottaa minut turvalliseen syliinsä.
Lohduttaa ja antaa anteeksi.
Kaikki on niin kaunista, mutta samalla jotenkin surullista.
On kuin olisi hyvästien aika..
Mitä nyt hyvästelisin?
Kesän, auringon, vaiko yksinäisyyden..
Siitä voisi päästää irti.
Luovuttaa sen pois ja antaa yhteinäisyyden tunteen vallata minut.
Kuulun jonnekkin.. minulla on paikka.. Onhan..?
Maisemat muistuttavat minua lapsuudestani.
Vesi tekee sen.
Järvi on kuin vanha tuttu.
Se kertoo hiljalleen tarinoita.
Se tuo viestiä kaukaa. Toiselta puolen.
Minut muistetaan siellä, tiedän sen.
Iso syli kietoutuu ympärille, tässä on hyvä, tässä on koti.
Tuuli yltyy.. alkaa tulla kylmä..
Olethan täällä vielä huomenna?
Otathan minut taas syliisi.
Isä.. tavataanhan taas?

Kirjoiteltu järven rannalla..