On vaikeeta tää,
Elää ees enää,
Kun ei jaksa valvoo,
Ei jaksa nauraa.
Kaikki ilo on hävinny,
Masennus sen tilalla.
Ahdistus painaa mieltä,
Mihin hävis kaikki ystäväni?!
Vain onko niitä koskaan ollutkaan?
Ehkä tää on mun kohtalo,
Olla aina yksin,
Ehkä mut on tarkoitettu,
Itkemään ja kärsimään.
Mut en jaksa vaan tätä enää!
Mitä sit jos en huomen jaksa herää??
Kukaan ei ees huomais...
Mut kai mun on vaan pakko jatkaa,
Tätä helvetin vaikeeta matkaa.
Pitää vaan yrittää,
Jaksaa pidempään,
Koettaa ymmärtää...