IRC-Galleria

vitutttaaaaa!!!!!!

Oletko koskaan miettinyt, että ketkä sinua oikeasti pitävät kaverinaan tai ystävänään?
Ketkä ovat aitoja ystäviäsi, eivätkä ystäviä vain silloin, kuin ketään muita ei ole enään jäljellä, tai muut eivät ole vain tavoitettavissa?
Keitä oikeasti kiinnostaa miten sinulla menee, tai miten oikeasti voit?
Ketkä kuuntelevat sinua?
Ketkä iloitsevat ja surevat kanssasi, eivätkä vai pyöri oman navansa ympärillä, ja etsi silloin sinulta lohtua, kun muilta sitä ei enää saa?
Ketkä kysyvät välillä sinunkin kuulumisia oma-aloitteisesti, eivätkä vain vastakysymyksenä, koska se on tapa, ja myös kohteliasta?
Ketkä pysyvät rinnallasi, vaikka tekisit mitä tahansa?
Ketkä seisovat rinnallasi oli sinulla sitten hyvä tai huono päivä?
Ketkä jaksavat kannustaa sinua loppuun saakka sanomatta, että sinusta ei ole siihen?
Keihin voit oikeasti luottaa?
Ja ketkä seisovat silloinki rinnallasi, kun sinulla todetaan sairaus mistä et voi parantua?
Ketkä tarkoittaa oikesti sitä ku sanovat: "oot mulle kaikki kaikes."

- kertoo tunteistaan
- tekstaa illalla
- soittelee, vaikkei olisi asiaa
- kommentoi uusiin kuviin
- halaa takaapäin
- ei esitä
- kehuu rehellisesti
lisää tämä pvkirjaasi tai sinulla tulee olemaan huono rakkauselämä !


no mulha on muutenki huono rakkauselämä,joten mitä vitun välii!?!!?!?!?

vittu mikä paikka toi järvenpää! pitäsköhä olla menemät enää sinne..huoh..

vaikka haluisin sun kaa yhteisen tulevaisuuden
Joka kerta kun sua mietin kuulin karun totuuden
sisältäni jostain syvält ettei tää tuu onnistuun
Vaikka kuinka tuntuis että tää olis hyvä juttu
Mua raastaa pelkkä ajatuskin että olen yksin
Yksin kylmässä huoneessani yskin
Tätä pahaa oloo joka sisältä mua tappaa
Ei mun kohdalla tuu mikään enää ikin nappaa
Sun lämpös minkä tunsin aina mun vieressä
Sun tuoksus leijuu silti yhä mun mielessä
En unohda sua koskaan sen mä lupasin
Sulle heti kun sut ekan kerran tapasin
Enkä ookkaan unohtanu enkä tule koskaan
Unohtaan sun kaunista hymyäsi tost vaan
Tää on niin tätä miks just mun kohdalle
Käy näin tälläst tapahtuu vaan harvalle
Pelkkiä haaveita kannan sylissäni
Näitä haaveita kannan läpi koko elämäni
Haaveita siitä mitä meillä joskus oli
Elämä on pelkästään yks haaveiden tivoli

Haaveiksi jää kaikki mitä suunniteltiin
Muistoihin jää mistä tultiin minne mentiin
Haaveita vain ei mitään muuta
Haaveita näen kun illal katson kuuta
Nyt jo kummatkin sen huomaa ja kummatkin näkee
Kuinka meidän juttu menee pelkästään vaan alamäkeen
Nyt on molempien aika lähtee kulkeen eri suuntiin
Nyt ollaan siinä pistees mistä joskus puhuttiin
Mitä pelättiin mitä yritettiin kiertää
Mikä on se totuus joka yritettiin kieltää
Aina kun mä raotin todellisuuden verhoo
Mä näin tän pisteen en vaan pystynyt kertoo
Tiesin tämän tulevan jo alkaen alusta
Että tulevaisuus tulee olemaan vielä musta
Ei saa mistään valaistusta vaan pimeä on tie
Tämä tie joka eroon mut nyt susta vie
Sä lähdit kulkemaan sitä väärää tietä
Nyt ei enää nähdä mutta tulet kuuleen musta vielä
Ei meinaan haaveet mihkään ilman siipiänsä lennä
Mä haluaisin jäädä tähän mut on pakko mennä
Mä tiedän etten ole itse herra täydellinen
Et oo säkään mutta se tieto ei oo oleellinen
Vaan haluaisin seurata mitä sydän sanoo
Mutta sitä seuratessa unelmani alkaa katoon
Rakkaus on niinkuin pieni kaunis sudenkorento
Niin kaunis kaukaa mutta kuitenkin niin hento
Niin altis kaikenlaiselle vaaralle
Ja eri tiet on ainoo mikä on varalle
Jos ei enää mikään toimi ei ole tsänssi
mitään muuta kun no vilkaisu mun pään sisään
Ja todeta että mikä on pielessä
Mikä on syy mikset enää oo mun vieressä
Miksei mikään toimi enää miks ollaan tässä
Tässä pisteessä mistä pakoon ei päästä
Tää on se piste milloin kaikki kaunis katoaa
Kun kaikki käsiin hajoaa ja syvälle vajoaa

Älä selitä en tahdo kuulla enempää,
Sitä kaikkea mitä pääsi sisältää.
Älä selitä en tahdo kuulla enempää,
Et kai luule että voisin enää yrittää.
En jaksa enää mitää,En haluu nähdä ketää..
Antakaa mun olla,Ja jatkaa mun elämää..
Ette te ymmärrä,Enkä vaadi sitä..
Mua vituttaa nii paljo, mut dissatkaa vaa lisää..
Teen mitä vaan,Teen väärin silti aina..
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä,
Elämä on peli,Eikä mikään mulle riitä..

On vaikeeta tää,
Elää ees enää,
Kun ei jaksa valvoo,
Ei jaksa nauraa.
Kaikki ilo on hävinny,
Masennus sen tilalla.
Ahdistus painaa mieltä,
Mihin hävis kaikki ystäväni?!
Vain onko niitä koskaan ollutkaan?
Ehkä tää on mun kohtalo,
Olla aina yksin,
Ehkä mut on tarkoitettu,
Itkemään ja kärsimään.
Mut en jaksa vaan tätä enää!
Mitä sit jos en huomen jaksa herää??
Kukaan ei ees huomais...
Mut kai mun on vaan pakko jatkaa,
Tätä helvetin vaikeeta matkaa.
Pitää vaan yrittää,
Jaksaa pidempään,
Koettaa ymmärtää...

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet
vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle
hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua !

Mä mietin ehkä liikaa, kun mun pitäis elää vain.
Ehkä syntymässä sielun liian rikkinäisen sain.
Ja mä jään sun vierees kyllä, vaikken sisimpääsi nää.
Vaikka kysymykset kaikki ilman vastausta jää.
Hain syitä tuomita itseni luovuttamaan,
muistot väkevät lauseiksi taas puetaan.
Joskus sanasi lempeät saavat mut puolelleen,
joskus tuntuu vain siltä kuin hukkuisin veteen,
syvyyteen.
pyydän vaan;
Sulje mut syliisi silloinkin.
Tartu mun käteeni kuitenkin.

Mä en muka osaa sanoo "rakas", en osaakkaan, otan sen takas
se on niin ruma sana, et vaik kuin humalas
tuut vastaan mua, ni mä nielen sen alas.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.
Se ei toiminu kunnol, mun olo on puhdas,
Mitä sul on omatunnol ?
Mä tunsin sut, mut en tuntenut kunnol
Sä muutuit muuks, ku se kuva joka mul on
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään
Mä en oo katkera siit et se on ohi, mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas
Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti jos sä oisit kattonu mua rakastavasti.
Sun kasvoilla on maski, mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti
En tarvii sua, varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään, et sun on turha harmistua
mä rakastin sua, mut en rakasta enää
Mä en kaipaa; sun tuoksuu, mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit, mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii, hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin, on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua; Mä en rakasta sua.