Mies laskee arkun multaan ja
muistaa naisen kädentyöt
Siellä arkussa on kultaa
muiden vuoksi valvotut yöt
Yöpöydältä kirjan ottaa
sitä nainen tuskin ehti aloittaa
Hymyilyttää tämän sanat,
luvut jäi kesken aikoinaan
Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan
hän kuoli ihan muuten vaan
Hyvää naista muistaa ahkeraa
Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää
Ei toista voi koskaan menettää
se mitä oli, se jää
Se, joka uskoi, toivoi ja rakasti,
ei voi kadota iäksi
Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii
se aukeaa kerran rakkaudenavaimin
Ei toista kuolemalle voi menettää
rakkaus jää
<3