aamulla oli huono olo. huonosta olosta seurasi äkäilyä vanhemmilleni. hammasharjani oli uusittava sen huonon kunnon vuoksi ja uusi hammasharja oli epämieluisan värinen. vihastutti.
lähdin pyöräilemään kouluun, joka sijaitsee naapuripaikkakunnalla (n. 8km etäisyydellä kodistani)
kirkon kohdalla jumala rankaisi minua, ainosta(aino=pyörä) puhkesi eturengas. vannoin suunnattomasti. jatkoin matkaa kävellen. alkoi satamaan. vannoin lisää. kaivoin savukeaskia kassistani ja löysinkin sen -tyhjänä. vannoin taas. pääsin tuskallisen matkan jälkeen kouluun. kello oli tuolloin kymmenen. minulla oli biologiaa, opettajan kanssa keskustelin synnytyksestä ja välilihan leikkaamisesta lapsen ulossaamiseksi. minua huvitti ajatus revitystä äidistä ja verisestä huutavasta toukkavaiheisesta ihmisestä. olen ollut sellainen itsekkin. vierustoverini ilmoitti että minulla ei kyseisen biologiantunnin jälkeen enään ole koulua, pääsen kotiin. hymyni hyytyy sillä huomaan kaiken työn ja tuskan kouluunpääsyn vuoksi olleen hukkaanheitettyä. tulin turhaan. onneksi minulla on avulias ja hyväntahtoinen ystävä joka tarjoutui viemään minut ja eturaajahalvaantuneen pyöräni kotiin. odotan kaksi tuntia. illaksi menen töihin ja olen taas iloinen, sillä tiedän saavani työstäni tunnustusta. minulla oli loppujen lopuksi opettavainen aamu. en meinaa enään kaveerata jumalaa, enkä pyöräillä. sadepäivinä pysyn sisätiloissa ja syön kettukarkkeja. niistä minä pidän suurissa määrin.