IRC-Galleria

Nyt voisi lähteä taas selostus käyntiin:

Perjantai aamuna olin ihan pistoksissa, pyörin vaan koko aamun paikoillani ja kyttäsin kelloa, varmistin sataan kertaan että liput on messissä, että kännykässä on akkua, ja että vähäiset rahavarastot ovat mukana etc... Niin, ja piti vähän väliä muistuttaa Sinnallekin että muistaa herätä ajoissa.

Junamatkat Kokemäelle olivat aivan uskomattomat! Naurettiin vaan kaikelle, tehtiin Nikon hienoa korttia, ja aiheutettiin varmasti yli kymmenelle ihmiselle hermoromahdus. Fiilis vaan nousi entisestään kun päästiin Kokemäelle, ja huomattiin ettei siellä ole mitään. Oli aika huvittavaa kulkea landefarkuissa hirveät kantamukset selässä ja peukku pystyssä pitkin tienreunaa kamalassa helteessä.

Onneksi on olemassa ihania ihmisiä, jotka oikeasti haluavat auttaa. Saatiin sinänsä suht helposti kyyti yhdeltä mieheltä suoraan Eurajoelle, vaikka matkalla vähän eksyttiinkin ja tuli ylimääräisiä kilometrejä
mittariin, mutta sellasta sattuu välillä. Ehkä vähän kolahti omatunnossa, mutta sekin tunne kaikkosi aika nopeasti kun saavuttiin perille keikka paikalle.

Oltiin kolmisen tuntia etuajassa, ja ennen meitä siellä ei tainnut olla juuri ketään, mutta meidät neuvottiin takapihalle auinkoa ottamaan ja venailemaan. Ei kun vaan leiri pystyyn ja ketarat kohden taivasta! Ei oikein keäisempiin fiiliksiin olisi voinut päästä.

Hahaa, oli ihan mielenkiintoista nähdä McÄmöräl poikien ilmeet kun tulivat paikalle, luultavasti eivät uskoneet (ainakaan Mappe) että tullaan sinne saakka. Mutta tietty tultiin, itsestään selvä asia. Ja olihan se tieytty kiva nähdä että pojat muistavat meidät ^^ En sitten tiedä hyvällä vai pahalla...

Ilta vaan parani koko ajan, varsinkin kun juttu lähti porukoiden kanssa luistamaan sitä paremmin mitä pidemmälle iltaa kului (ja alkomahoolihan ei tietenkään vaikuttanut asiaan ollenkaan). Ja Mappe jaksoi vielä toistaiseksi olla meille edelleen kiltti, ja tarjosi yönvietto mestan meille. Illan aikana tuli kyllä taas juotua reippaasti olutta, mutta mikäs siinä. Yökin meni jälleen kerran suht mukavissa merkeissä, kiitokset pojille kun ette heittäneet pihalle :D

Aamulla oli taas kerran armoton päänsärky ja vapina, tuntui että ei kestä valoa ollenkaan. Vaikkakin Mappe sai hymyn huulille jälleen pyyhekeimailunsa takia. Heh, ei siitä sinisestä pyyhkeestä pääse ylitse eikä ympäri.

Ja me saatiin ruokaa aamulla <3 Oiojoi, oli kyllä ihana yllätys, oltiin Sinnan kanssa valmistauduttu siihen, että syödään seuraavan kerran vasta sunnuntaina himassa. Sitten kyllä syötiinkin aika reippaasti, varmasti monta kertaa enemmän kuin kukaan miehistä siellä yhteensä. Mutta minkä sille voi jos on nälkä?

Päivällä alkoi jo iskeä pieni paniikki Stadiin lähdön kanssa, koska meillä ei ollut vieläkään sitä kyytiä takaisin Kokemäelle, eikä lähes ollenkaan rahaa matkassa, mutta onneksi sitten liftausreissu onnistui lähes mutkattomasti taas kerran. Turvallisesti päästiin Stadiin saakka, ja jostain kumman syystä sisälle Rocktowniin (jos joku teki jotain jonkin eteen, niin kiitos siitä). Ja taas kerran oli älyttömän hyvä keikka, kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos paljon siitä <3

Rakastan Amoralia, rakastan tosi paljon! Koko elämä on nyt siinä, kaikki mitä jaksaa odottaa ja mistä haluaa pitää kiinni, ihan kaikki. Ja kaikki kiitos siitä pojille, mitäs teette sellaista musiikkia <3

"Hullut, eikö nuorilla tytöillä ole parempaa tekemistä kuin juosta ympäri Suomea pienen bändin perässä?" -Ben

Öh, ei? :D

ja tosi tosi suuri kiitos myös Simba rakkaalleni, joka jakaa kaikki yli-typerät ja oudot tempaukset mun kanssa ^^ Kyllä me yhdessä päästään vaikka maailman ääriin jos tahdotaan <3 Ja kiitokset myös muille paikalla olleille, erityisesti meidän Amoral's official lady crewyn liittyneelle niskapallolle, joka viihdytti meitä Rocktownissa (ja koristeli meitä).


Ja pojat, ei tule keikkaa jolla ei oltaisi mukana

De va det