Kun eräänä pimeänä ja koleana toukokuisena iltana pieni tyttönen nimeltä niina, sai tehtäväkseen paistaa itselleen soijanakkia, antoi tämä tehtävän jorma nimiselle kanttorille. Kanttori totteli ja kiltisti paistoi soija pitkulan ja antoi sen niinalle. Niina haukkasi palan, ja hupsista, se olikin npöyristyttävän pahaa! Sitten poika nimeltä jussi ehdotti että heitetään nakki metsään, ja niin tehtiin ja
kaikki olivat tyytyväisiä. Siinä samassa paikassa johon soijanakki oli lentänyt, nukkui pieni myyrä rauhallisesti uneksien herkullisesta kastemadosta. Aamulla herätessään tämä näki vieressään suuren pitkulan, aivan kastemadon kaltaisen, ja päätti ryhtyä aterialle. Kun myyrä polo oli puraissut nakista palan, nakin pöyristyttävän kaamea maku sai sen sekaisin! Se ryntäsi kohti rantaa, hyppäsi veteen,
vaikka inhosi vettä todella paljon, ui rantakivikkoon, ja hupsistupsis, törmäsi pienen kiven huippuun!
Ja inka, toi on täyttä totta!