Liibalaaba, on taas ollut niin ... juuri sellainen päivä. Huihai, kaikki päin sitä itseään.
Ensinnäkin menetin viikoksi passini. Ja tietenkin se on ainut henkilöllisyystodistus minkä omistan. Että kertoisiko joku mulle miten ajattelin viettää viikonlopun suunnitelmien mukaisesti ilman sitä lärpäkettä? Sanonko pokeille:
"Siis kyllä mulla on henkkarit, ne vaan sattuu nyt olemaan Kiinan suurlähetystössä!"
Hmm, en. Ja sitten kun olin saanut hienon idean, että menen poliisilaitokselle vaatimaan jotain väliaikaista todistusta henkilöllisyydestäni, niin tietenkin se laitos meni kiinni 5 min ennenkuin pääsin paikalle.
Ja kaiken kukkuraksi juna oli varmaan puolituntia myöhässä ja jouduin palelemaan siellä jäätävässä pohjoistuulessa. Hrr. Niin, ja unohdin sitten vielä näköjään hakea sen Apon lipunkin. Hienoa.
No kävin sentään kirjastossa ja siellä oli ihanan lämmin ja kotoisa fiilis. Nyt on taas kerran paljon Kafkaa ja Poeta luettavana. Tosin pitäisi varmaan ihan näin opiskelun puolesta lukea sitä Kiveä, mutta jotenkin nämä tutut kaverit kiinnostaa hitusen verran enemmän. Miksiköhän? Kyllä tästä tulee vielä hieno elämä. Viimeistään sitten kun olen kuollut. Ei Edgariakaan arvostettu hänen elinaikanaan, joka on harmillista. Mutta ainahan taiteilijoille käy niin.
Luova hulluus, Edgarkin oli mielenvikainen viimeisinä päivinään. Mitäköhän polkua seuratessa jäljittäisin herran jalanjäljet?