IRC-Galleria

sinä vain olet tulisuudelmain
sinä vain olet rohkea ja saat mut nauramaan
sinä vain olet laiva rakkauden
jota kohti linnut taivaan laulaa 'i love you'

rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin
rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin

sinä vain soitat aina banjoain
sinä vain olet tulinen ja yöt olet ainoain
laiva vain voi tuoda rakkauden
joka yhdistää kaikki kansat: hei tää on elämää

rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin
rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin


Mulla on jotenkin niin paljon asiaa, mutta niin vähän intoa kertoa kaikkea. Enkä toisaalta edes tiedä mitä haluaisin sanoa ja mitä en: haluan nyt vaan päästää jotakin ulos. Ei ilmeisesti tee kamalan hyvää istua kotona lukemassa, kun kaikki ajatukset pakkautuu sisälle niin, että alkaa ihan särkemään. Särkee tuntea kaikki aina niin ääripäitä myöten.

Olen nyt muutaman vuoden pohtinut tuntemuksiani ja sitä, kuinka ja mitä ylipäänsä tunnen. Aluksi ajattelin, että yksinkertaista: tunnen juuri sen, mitä tunnen juuri siinä ajassa joka ympäröi minua juuri kyseisellä hetkellä. Mutta tarkemmin tunnustellessa itseäni olen huomannut, että tunnekirjoni ei ole kauhena värikäs. Voin tuntea pahaaoloa ja hyvääoloa.

Kaikki lähti liikkeelle pari vuotta sitten isoskoulutuksessa, kun meitä pyydettiin sijoittumaan huoneeseen sen perusteella, kuinka paljon luulemme omistavamme tunteita. Silloin en miettinyt asiaa tarkemmin, vaan vaistomaisesti sen hetkisen olotilani mukaan asetuin huoneen päähän, joka symboloi minimiarvoa. Myöhemmin keskustelin pastorimme kanssa asiasta kahden, ja vastasin tälle:
En tunne tuntevani kauhean monia tunteita. Voin olla surullinen tai onnellinen.

Minulle riittää hyvin kaksi vastakkaista tunnetta (joista tietenkin löytyy muutamia variaatioita, esimerkiksi rakkaus, pelko, viha ja suru), mutta se, kuinka ne tunnen, on jo lähempänä kirousta. Kaikki mitä tunnen, on niin ääripäistä. Jos rakastan, se sattuu ja kivistää, suru repii sydämen rinnasta ja ilo tuntuu lähinnä rikkovan voimakkaana. Välillä tosin mietin voisiko olla helpompaa olla tuntematta ollenkaan. Rakastaa, ei rakastaa: molempi sama lopputulos.

Hmm, tunteet, tunteet... Ehkä vielä etsin itseäni ja koetan löytää paikkaani ja aikaani täältä. Tunnustelen sitä kuinka tulisi elää ja kuinka ei, kuitenkaan taipumatta yhteisön vaatimuksiin ja normien mukaisesti.