Nyt lyhyemmin: mulla ei ole elämää koulun ulkopuolella. Tunnen itseni jo nyt täysin no lifeksi. Toisaalta ei se mitään, nyt jotenkin tuntuu kuin olisi enemmän energiaa etsiä töitä (jos se enää on mahdollista) ja suunnitella muutenkin kaikkea.
Esimerkiksi se tatuointi. Olen niin pitkään miettinyt, että minkä haluan ennen kuin jatkan selkä projektia: haluan, että se on jokin mulle tärkeä, minkä mä oikeasti haluan, ei mikään liian iso, ei liian yksityiskohtainen. Ja kaiken kukkuraksi olen miettinyt, että olisi kiva jos se liittyisi amoraliin. Sitten tuli mieleen, että miksen ota Amojen logoa johkin?
Tuosta voisi sanoa, että ei ole järkeä mitään bändi juttuja tatuoida itseensä, koska ne on aina suurimmaksi osaksi ohimeneviä. Silti tiedän, että vaikka kasvaisin joskus Amoista, niin en koskaan tule unohtamaan tätä vaihetta elämässäni. Ajattelin hakkauttaa sen joko oikean ranteen sisäpintaan tai niskanikamien kohdalle.
Nuunuu, ja nyt mun rottakuume on ihan huipussaan.