Tunnen ehkä sympatiaa. Vai olisikohan sääliä? On niin monia asioita jotka tekevät heistä rumia, vaikka niitä syitä on kylvetty minuunkin. Kaksinaamaisuus on tämän maan pahe, eikä sen kosketukselta välty kukaan.
Ymmärrän silti hyvin.
Avatkaa lapsukaiset silmänne niin saattaisitte olla hivenen onnellisempia (tai onnettomampia, mistä sen tietää?). Koskikohan tämä sama myös meitä? Tai siis koskeekohan?