IRC-Galleria

Mun elämä on piloilla, koska en pääsekkään katsomaan Kill Hannahia, koska liput ehdittiin myydä loppuun juuri ennen kuin ehdin lippupalvelulle ._.

Ja kiinaa pitää osata, koska oli sanakokeet, ja okei, kyllä mä taisin osata. Mutta ei se nyt ole pääpointti, vaan se etten pääse katsomaan KH:ta... Pakko saada ne liput!

Yhyy, mun elämä on viimeistään nyt piloilla :( Yhyy.

Ja kaiken lisäksi mun pitäisi osata nyt kiinaa. Yhyy.

Mun tekisi mieli vaan jättää kaikki kesken, ja vaan olla. Ilman että pitäisi jakaa aikaansa niin moneen asiaan jotka eivät oikeasti kiinnosta, ja jotka eivät ole hyödyksi mitenkään tulevaisuudessa. Tuntuu vaan niin ihmeen turhalta tehdä jonkun sellaisen asian eteen kaikkensa, jolla ei ole mitään merkitystä.

Jos vaan keskittyisi siihen, mikä tuntuu itsestä oikealta? Yrittäisi panostaa siihen? Eihän se tietenkään tulisi toimimaan, mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuisi jopa välttämättömältä siirrolta. Niinkuin mulle ehdotettiin, vaikka kuuden viikon loma opiskelusta. Haluaisin vaan tietää kovin, että mistä mä saan sen jälkeen takaisin sen ajan? Mihin laittaisin yhtäkkiä niin monta kurssia, kaikki suunnitelmat menisivät uusiksi, ja kaikki olisi loman jälkeen vain monimutkaisempaa.

Hmm, tai sitten vain pitää kärsiä kuten niin moni muukin tässä maailmassa. Tuntuu vain niin kovin mahdottomalta.

Mun on jo pitkään pitänyt tehdä tämä, mutta aina se on jäänyt. Joten nyt sitten.

Mä olen tosi pahoillani siitä mitä olen tehnyt ja sanonut, tai lähinnä mitä olen jättänyt tekemättä. Vaikka heti et välttämättä usko, niin mua painaa tää kaikki ihan yhtä paljon kuin suakin. Mä en missään vaiheessa ole edes ajatellut että ystävyys jäisi matkan varrelle, tai että unohtaisin. Kyllä mä välitän vieläkin, ja tulen aina välittämään. Niin monta vuotta oltiin onnellisesti aina toistemme tukena ja apuna, ja mä toivon että se jatkuisi edelleen. Mutta se tosiasia, että kaikki on muuttunut, ja että kaikki tulee vielä muuttumaan ja paljon, on vaan hyväksyttävä, ja pitää oppia mukautumaan siihen. Mä olen ainakin valmis tekemään sen tämän eteen. Mä en halua että tää juttu kuolee käsiin, ja toivon että et säkään.

Shamandalie on meidän biisi, sovitaan niin. Olen tässä kuunnellut sitä paljon, ja aina sättinyt itseäni laiminlyöntini vuoksi. Annathan sä anteeksi mulle?

PS. Riina on ihan ykkönen, olisin mäkin kateellinen jos se ei olisi mun kaveri

Asdssfsg, Kill Hannah tulee Suomeen!!!! Ei ole totta, wäää, ihanaaihanaaihanaa. Hrr, parasta ^^

Voi vitja, oikeasti! :D

Kisko minut irti
Polta merkilläsi, anna lupauksesi
Sido yksinäisyyteen, tuhannen liekin kirjoon
Pakottavaan tarpeeseen
Suuruuden hulluuteen

Riittääkö mikään, sammuttaako sekään
Tuhannet sanat
Kuristavat soljet luomillasi
Etkö jo lupaa?

Päästä irti, lähetä pois
Revi riekaleiksi, satuta kauttaaltaan
Turhuutta, haavetta, mahdottomuutta
Anna sen karata, anna minun valua pois
Unohda, turruta, kallista
Elämästä irrota

Tänään sai varmuudella tietää aikatauluja, ja nimi paperiin tarkoitti ehdotonta sitoumusta, ei enää paluuta takaisin. Niin dramaattisesti kuin Sami sen ilmaisikin. Eli tarkoittaa nyt sitä, että tämä tyttö lähtee ensi marraskuussa kohti miljoonakaupunki Shenzheniä. Asukkaita vaatimattomat 10 miljoonaa, ihanaa ^^ Rakastan isoja paikkoja!

Lisäksi sitten majoitan meille elokuussa yhden kiinalaisen vaihdossa, sitäkin odotan ihan innoissani. Toivon vain, että vaihto tapahtuisi Yilinin kanssa, ettei ihan randomille vaan heitetä.

Hmm, melkein jaksaa odottaa :D No, ehkä toi matka korvaa tämä aamuisen katastrofin... Ikinä enää kerro koko koulun edessä mistään mistä en tiedä oikeastaan mitään!

Do you wake up seeing shadows?
ItÂ’s already late
Someone is staring at you like he knew your name
Do you ever feel that you are the chosen one?
Like he feels the same
Like he knows who you are

Oikeasti tosi psykoa ja pelottavaa, sattumoisin tajusin tämänkin biisin, vaikka kuinka monta kertaa levyn kuunnellut lävitse. En käsitä miten olen onnistunut tämän skippaamaan? Ja kun vielä tuo kyseinen säe tuntuu osuvan kohdalle paremmin kuin mikään aiemmista "ahaa" elämyksistä. Noo, kaikenlaista sitä tajuaa kun tarpeeksi venaa.

Onko luvallista itkeä vaikka siihen ei olisi syytä? Tai jos on luvannut itselleen ettei itke, onko se lupauksen pettämistä? Tietynlaista heikkouden osoittamista? Pettääkö aina itseään kun kieltää tunteita, kun yrittää lakata välittämästä?

Lasketaanko se tunteettomuudeksi, kylmäksi ja sydämmettömäksi jos ei halua joutua kärsimään tuntemisen takia? Jos vain koettaa paeta pois siitä faktasta, että on heikko ja haavoittuvainen? Jos vain yksinkertaisesti haluaa pois siitä?

Vaikkakaan siihen ei kykene, aina jossain välissä sortuu.

You don't know how long I have wanted
to touch your lips and hold you tight
oh, you don't know how long I have waited


Kaikki haluaa jotakin, eikö? Se on väistämätön tosiasia, jota ei voi kiertää millään. Se, haluaako jotakin niin että onnistuu sillä häiritsemään normaalia elämäänsä, on jokaisen itse hallittavissa. Tiettyihin rajoihin saakka. Jos jonkun asian haluaminen tippuu syvälle tunne tasolle, sen havitteleminen tuntuu jo lähes välttämättömältä, tuntuu ettei kestäisi ilman, voisi kai puhua jo pakkomielteestä tai riippuvuudesta.

Toisaalta kaikki on myös niin kiinni siitä, tiedostaako itse kuitenkaan täydellisesti mitä haluaa? Haluaako kuitenkaan, ja jos haluaa, niin haluaako vain koska haluaa haluta, vai miksi?

Jos oikeasti haluaa, ei sitä pitäisi jäädä miettimään itsekseen, vaan toimia asian eteen. Tehdä siirtoja kohti tavoitetta. Ei mikään tapahdu itsekseen.

I hear the ticking of the clock
I'm lying here, the room's pitch dark
I wonder where you are tonight