IRC-Galleria

Mä näin pitkästä aikaa ihan järkevää unta. Tai no, riippuu ihan siitä miten "järkevän" määrittelee.

Se oli unta Saatanasta. Unessa heräsin, ja kaikki oli ihan kuin kuuluikin, itseasiassa luulin siinävaiheessa oikeasti heränneeni. Mun huoneessa on ympäriinsä tasoilla ja lattialla kynttilöitä, ja nyt ne kaikki oli sytytetty palamaan, vaikka muistelin etten niitä illalla ollut sytyttänyt, saati että olisin unohtanut ne sammuttaa. Nousin ja sammutin ne kaikki.
Juuri kun olin uudestaan nukahtamasta, kaikki kynttilät syttyivät uudestaan palamaan. Keskellä huonetta paloi punaisena hohtava liekki joka loi heikon kajon ympärilleen. Ja sitten se alkoi. Pimeimmästä nurkasta lähti liikkeelle raskasta hengitystä muistuttava ääni, joka eteni aaltomaisesti. Se oli tosi painostavaa ja sen pystyi selvästi tuntemaan väreinä ilmassa. Hetki hetkeltä ääni alkoi tasaantumaan ja voimistumaan yhtenäiseksi kuiskinnaksi. Ääni oli hyvin matala ja karhea, syvä ja voimakas. En tiedä mitä kieltä se oli, tai mitä sillä tarkoitettiin, mutta yhtäkkiä tajuntaan iskeytyi tieto siitä, kuka siellä nurkassa seisoi.

Oli tosi jännä tunnelma siinä. Ja kun heräsin, odotin koko ajan koska ne kynttilät syttyvät palamaan.

Aloin tänään miettimään kaikkea sitä, mikä mun elämässä on muuttunut parin viime vuoden sisällä. Ja se teki mut vaan äärettömän surulliseksi.
En tunne että mikään mitä olen tehnyt tai päättänyt olisi väärin, mutta silti se ero menneeseen on toista mitä olin kuvitellut.

On niin paljon asioita, jotka jälkeen päin naurattavat, sellaisia joita luulee tapahtuvan vain huonolaatuisissa ruotsalaisissa teinileffoissa. Heh, voisin kirjoittaa jonkun romaanin ongelmanuoren elämästä. Mutta vaikka on monia asioita joita ehkäpä haluaa jopa muistella, niin on myös niitä jotka haluaisi vaan lakaista maton alle, pois päiväjärjestyksestä. Mutta kun ne on niitä juttuja, joista ei ole paluuta entiseen.

Toisaalta kaikki muuttuu, ja onhan se hyväkin. Loppujen lopuksi, onko entisessä sitten mitään mitä haluaisi säilyttää? Mun kohdin niin luultavasti ei ole. Mutta kuten olen sanonut, ei vanhoja ympyröitä tarvitse heittää pois uusien tieltä, jollain tasolla ne tulevat aina elämään uusien rinnalla.

Haluaisin vaan, että kenenkään ei tarvitsisi olla pettynyt muhun, haluaisin että kaikki voisivat olla rauhassa riippumatta mitenkään musta. Mutta ei se näköjään mene niin. On kauhean ristiriitaista ajatella noin, ja samaan aikaan kuitenkin olla niin kauhean välinpitämätön muita kohtaan. Joskus vaan tuntuu, että on pakko pitää se etäisyys.

Tuntuu ihan mahdottomalta kestää sellaista tunnetta, joka pakottaa pysymään kaukana, ja samaan aikaan pitämään lähellä. Kaikkea ei voi saada, okei, mutta jos vaan ei voi itselleen mitään? Ja onko se vaan jotenkin kuviteltua, ettei halua antaa itsestään toiselle lähes mitään, vaikka ei edes tiedä mitään toisesta? Vai onko se vain sitä, että haluaa suojella itseään ja toista? Pitää se ero, ettei kumpikaan joudu pettymään?

Juu-u, no sitä sopii miettiä. Mun sormi muuten kuoli tänään kun soitin flyygeliä :( Siihen tuli rakko ja se repesi. Sopivasti oikeassa etusormessa, just siinä mihin kynä osuu kun kirjoittaa/piirtää

Vaikka on ollut tosi hieno fiilis jo pitkään, silti se hiukan laskee koko ajan, kun odottaa, muttei kuitenkaan sitten koskaan saa/tavoita sitä. No, odotan tässä, ehkä se täydellisen tuntuinen olotila palailee taas joku ilta :) Hih, odotetaan vaan jälleen simpukka-fiilistä.

So if I close my eyes,
And let you rule my heart,
Will it haunt the suffocating pain?
So if I close my eyes,
And let you tear of these scars,
Its the only way you can feel alive.

Because I want you to feel,
Devotion that is real.
You need to unleash,
All the hurt and pain that is bringing you down.

Eilen oli kiva päivä. Oli tosi hauska tutustua uusiin tyyppeihin ja lusmuta muutama tunti ^^ Lissää sellasia päiviä. Ja opiskelu jonnekkin muualle :D No joo, ei tässä ole kuin enää (kai?) tämä viikko, ja sitten koeviikko ja jakso loppuu. Ja se meinaa lomaa, jej

Nyt olisi kyllä kesän paikka. Ja loman! Olisi niin ihana vaan lähteä johonkin reissuun kavereiden kanssa, mennä mihin huvittaa, tehdä mitä huvittaa ja nukkua siihen aikaan vuorokaudesta kun mieli tekee. Olisi lämmin ja aikaa olisi vaikka kuinka paljon, maailma olisi vain siinä hetkessä, millään menneellä tai tulevalla ei olisi väliä. Kaikki olisi täydellistä.

Mutta ei, ulkona on paskasta ja märkää, huomenna koulua ja viikon kuluttua alkaa koeviikko -_-''

Me puhutaan ja puhutaan
Toisillemme asioita
Joista mä en oo sanonut
Kenellekään

Sinä olet minulle kaikki mitä haluan
Kaikki mitä toivoisin
Kaikki mistä haaveilin

Sinä olet minulle syksytaivaan kaltainen
Kaikki mitä osaa en
Kaikki mitä epäilen


Zehehen Café. Mä tykkään kauheesti niiden lyriikoista, kaikki on niin yksinkertaista ja korutonta, mutta silti ne on tosi kauniita ja asiarikkaita. Niissä on sitä jotakin.

Voi ei, nyt mulle jäi joku simpukka-fiilis päälle. Kuulostaa taas tosi normaalilta :D

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?


Tääkin tänne, ihan vain jotta saan tietää mitä Sinna musta oikeasti ajattelee ;) Ja saatte te muutkin toki vastata, ja vastatkaa ihmeessä.