You used my heart
So, you killed me again
Because of you I'm crawling back to start
Wicked as you are
I think you could do it again
How can I fly when I fall
I'm losing my ground because of you
Huomenna sitten loppuu taas. Nyt olisi jälleen aika sanoa hyvästit vanhoille ja aloittaa kaikki uudestaan. Niin se aina menee: loman alussa luvataan, tauolla kaikki kuitenkin rikotaan, ja syksyllä mikään ei taas enää ole kuin ennen. Eikä koskaan enää voi ollakaan.
Toisaalta tuntuu pahalta ajatella, että pitää jättää jälkeensä niin paljon asioita ja rutiineja, joista kuitenkin on koko talven ja kevään taistellut irti. Ja toisaalta taas se kaikki tuntuu aivan käsittämättömän hyvältä. Tunne on niin vapaa ja suuri; tuntuu kuin ei olisi mitään mikä voisi mennä pieleen. Vaikka tosiasiassa sellaisia asioita on enemmän kuin kukaan osaakaan laskea.
Huominen on nyt kuitenkin se rajapiikki kaikelle, sen terällä tasapainottelee tuleva ja mennyt. Ja odotan sitä innolla ja kauhulla, en oikein tiedä miten suhtautua kaikkeen, mitä sanoa tai tehdä, miten ottaa vastaan kaikki... Nyt pitäisi vaan ajatella, että sitten kaikki selviää.
Kävi miten kävi, aloitetaan loma Northerin kanssa! Herra K:n kannattaisi nyt jo olla varpaillaan siellä, sillä me tullaan <3 (Ja tällä kertaa herra T, eipäs kyylätä! >:D)