IRC-Galleria

NO VOI JUMAN VITTU SAATANA PERKELE VITUN HOMOT SAATANA

hyvää iltapäivää vaan teillekkin, me kyllä vitussa mennään sinne kentällä vaikka henki menisi, mä en nimittäin katso Slipknotia katsomosta. En tasan. Mä en ole koskaan ikinä elämäni aikana ollut millään keikalla katsomossa, ja jos joku luulee että aion ensimmäisen kerran istua katsomossa nyt marraskuussa, niin haistakoot home.

Nutipäät prkl


EDIT//

Siis kyllä mulla on liput, mutta katsomoon, stn

Vittu mie tapan jonkun. Esim. itseni.

Pakko olla näin saakelin luupää, kauhealla kiireellä pitää päästä turusta klo 00:00 dösällä stadiin, toteamaan että joudun kuitenkin venaamaan jonkun kolme tuntia siinä perkeleen kylmässä seuraava junaa jotta pääsen hakemaan niitä Slipknotin lippuja heti kun tulevat myyntiin, ja loppujen lopuksi nukahtaa junaan ja herätä Jokelassa. En tasan jaksanut siellä kylmässä venata seuraavaa junaa Jäkeen, joten nyt sitten liput olisi parempi saada netin kautta.

Tai ei tule mittään.

Oikeasti joku kuolee jos en nyt 10 min kuluttua saa kolmea kenttälippua Stadiin ja yhtä Treelle.

Huomenna matkaan, jeah. Taas vaihteeksi.

Tein tässä ennätyksen kesän ajalta: olin jopa neljä päivää putkeen himassa. Tosin suurimman ajan siitä kaikki muut olivat poissa, mutta eniveis, himassa silti. Nyt voin taas hyvillä mielin palata reissuun ja palata sitten parin viikon päästä taas. Jeh.

Tänään ollut kanssa niin zombie päivä, että on ollut pakko tehdä kaikkea järkevää että ajatukset pysyisivät kasassa. Olen jopa lukenut hissaa, shoppaillut, pakannut, siivonnut... Ja nyt tuntuu jo liian ahkeralta.

Huomen aamulla herätys siinä neljän kieppeillä (.____.) ja Turkuseen päin. Pitää vähän katsella että mihin Hannelen kanssa onnistutaan majoittumaan, koska tosiaan leirintäalue oli jo täyteen buukattu. Eli kaikki kivat festari mörköset, meidät saa kidnapata ja huostaanottaa (^^'' eh?) Ollaan sisäsiistejä ja ihan kivoja, oikeasti.

Ja sitten pitäisi vielä keksiä että haluanko jonottaa Knotikoiden lippuja Turussa vai jossain vähän lähempänä himaa. Mutta sitä mietitään sitten, nyt ei jaksa.

Vittuakos siitä.

Saa sitä kai olla onnellinen vaikkei periaatteessa voisikaan olla? Ja eihän se väärin ole tuntea itseään tyhmäksi ja hölmöksi, mutta silti jatkaa eteenpäin. Shit happens. Mua vaan jotenkin risoo kauheasti se, että kerta toisensa jälkeen onnistun olemaan niin saatanan sokea. Herätys tyttöseni, avaisitko joskus silmäsi?

It was all
so beautiful
It was all
so bright and true
My eyes staring at you
Watching it all
go wrong

Killing me in your heart
Love is gone
The deepest touch
and all is done
All is done

No byhyy, muakin vituttaisi.
No niin vituttaakin.

"Ihminen, joka ei pelkää hyökyaaltoja tai maanjäristyksiä , on tunteeton ihminen tai hullu."
-Aristoteles

"Ihmisrodussa on yksilöitä, jotka ovat yhtä paljon muiden alapuolella kuin ruumis on hengen tai eläin ihmisen alapuolella. He ovat niitä, jotka pystyvät hyödyttämään muita vain ruumiinvoimillaan. Tällaiset yksilöt on luonto itse määrännyt orjuuteen, koska heille ei mikään sovi paremmin kuin totteleminen."
-Aristoteles

Viime yö oli ihan perseestä :D

Lähin joskus ennen yhtä alas muka lukemaan, mutta kuitenkin vaan tuijotin Voicea ja vedin naamaan jotain sämpylöitä ja kaakaota (tosi kyllä mä välillä tuijottelin sitä kirjapinoa säälivästi). Sitten kun ne soitti vaan ihan täyttä paskaa, niin alkoi vituttamaan, ja vielä kun parhaat sämpylät loppuivat ja kaakaota ei jaksanut laittaa lisää, niin oli tosi surku olo :< Sitten kaiken kukkuraksi juuri kun olin saanut ekan hissan kirjan käteen jotta viimeinkin aloittaisin lukemisen, niin tietenkin nukahdin johonkin ihme kippura asentoon. Ja heräsin parin tunnin päästä johonkin ihme painajaiseen, kissa pelästy ja tippu alas sohvalta, niskat oli jumissa, olin ihan sekasin, sain jotain ihan ihme tekstareita, en osannuit vastata, rupesin uudestaan nukkumaan, heräsin taas vähän ajan kuluttua, raahauduin omaan huoneeseen ja herään aamulla yhden aikaan siihen että jokaikinen musiikkia suoltava laite huutaa täysillä.

Ja sitten taas sitä kaakaota ja Voicen tuijottelua, kunnes porukat tulee himaan ja kysyy olenko tehnyt yhtikäs mitään.

No kattonut voicea ja datannut?

Can you imagine worlds
So many miles away from here?
How many different words
And how many ways to feel the same.



Can you imagine worlds
So many miles away from here?
But i would bet for sure
The meaning of love is still, is still the same.

Hannele sanoo:
sit jos noin käy niin tartut sitä palleista kiinni ja sanot että nyt poika ois kuule paras tietää

Oumaigod, taisi olla super reps

Uuujea, kiva kun elämään saa tälläsiä melko spontaaneita liikeratoja tuon Amoralin takia:

25.7 aamulla Kuopioon
25.7 illalla Ouluun
26.7 iltapäivällä Kuopioon
27.7 Lahteen ja himaan sitten joskus kun jaksaa


(ja purr sentään)

Taas, taas, tass... Miksei voi olla jo ohitse?

Kauhean ristiriitaista, sillä jos kerta toiminta jota kutsutaan "auttamiseksi" aiheuttaa vain turhaa paniikinomaiuutta ja syyllisyydentuntoa, miksi sitä pitäisi jatkaa? Koska sanotaan, että se on nyt ainoa keino. Pitää jaksaa yrittää, kokeilla, murtaa seiniä, päästää lähelleen... Mutta miksi?

Okei, ehkä tästä on apua. Ehkäpä se pikkuhiljaa auttaa ymmärtämään ja elämään, ehkäpä se pala palalta rakentaa vihdoinkin sen niin paljon mainostetun 'oikean todellisuuden' oman harhakuvitelman tilalle. Ehkä se jossain vaiheessa sitten onnistuukin tuhoamaan koko nykyisyyden merkityksen ja tuhoamalla kokoamaan oikean.

Mikäköhän vaikeus tässäkin ihan pohjimmiltaan on? Jos kerta joku taho voi sormella osoittaa ja väittää, että nyt olet vääränlainen, ajattelet väärin, toimit väärin, elät väärin, muutetaanpas kaikki nyt toisin, niin kai sitten pitäisi osata jos toiset muka niin selkeästi osaavat sanoa mitä tehdä.

Niin, kertokaahan sitten. Minä kuuntelen ja toimin sitten. Unohdun hetkeksi.