Ah. On aina niin kiva ku Annika tulee kyläilee. Eka se mesoo mulle:
"Onni sun naamalles!" Sit se kompastuu omii housuihinsa ja heittäytyy tohon selällee ja melkee kolhasee oman pärstän mun pöytää.
Sitten esittelin mun rahoi Andelle tos sillee "MANIMANI" ja heitin kympin setelin suoraa pepsilasii. :)
Ja nyt väsyttää. Vois göörää vähän kemian virtuaalista yritysvierailuu ja sillee.