Viiminen vkl täällä salossa, siis onnelassa duunissa. Aika outoa sinänsä... Tullu jo niin rutiiniks viettää viikot turussa ja sit vkl salossa perheen ja salolaisten ihmisten kanssa. Tosiaan giggling marlinista tarjottiin baarimikon paikkaa, ni enpähän sitte halunnu kieltäytyä. Tietenkään... Työmatkat lyhenee noin 60 kilometrillä? Ja rahaakin säästyy, kun ei tarvi junalippuja sen kummemmin ostella, ainakaan viikoittain. Hieman kyllä huolestuttaa se, et miten usein tulee enää käytyä kotona, kun arkipäivät ois pakko viettää kirjastossa/kotona lukemassa ja illat menee valmennuskurssilla. Ja vkl sit aina töitä turussa, ni eipähän hirveesti ehdi vetää salo-tku väliä edestakasin. Nooooh järjestelykysymyksiä...Onnelan työkavereita tulee hirmu ikävä, samoin kuin tutuks tulleita asiakkaita. On ollu mahtavaa olla duunissa, kun aina on kivaa juttuseuraa tarjolla, oli sit kuinka hiljanen ilta tahansa.
Ja sit tosta kauppakorkeeseen lukemisesta. Aika erakko puuhaahaan toi on, istuskella päivät pitkät kirjojen kanssa, ku muut on joko koulussa tai töissä missä on paljon muitaki ihmisiä. Valmennuskurssilla on kyllä ihan mukavan olosta sakkia, ja kirjastossa on tullu tutustuttua muutamaan kivaan tyyppiin. Toivottavasti lukeminen palkittais ja opiskelupaikka sit avautuis ens syksynä.