IRC-Galleria

Istun yksin kahvilassa. Vailla päämäärää.
En tiedä tästä illasta, puhumattakaan huomisesta.
Tämä tunne on nautinto.
Hetken nautinto jolla jaksaa taas pitkään eteenpäin.
Melkein luulin että tämä tunne on saavuttamaton unelma.
Mutta nyt sen löytäneenä, tiedän kuinka tavoitella unelmaani tarpeen tullen.

Pako todellisuudesta, hetki puheen sorinassa, kuin unessa oisin.
Seuraten muiden elämää, irtaantuneena omastani. Kuin vailla elämää oisin.
En tahdo herätä, en tahdo liikkua, en tahdo muistaa. Enkö tahdo elää?
Ei, ei se ole tämä tunne.
Ripaus kaipuuta, vihaa, rakkautta ja inhoa.
Hetken tunteeni ovat kuin soppa, sekainen ja tehty aineksista mitä sattuu löytymään.
Kylmät väreet ilmoittavat että seassa on myös jotain todella vahvaa, jotain jolla ei ole nimeä.

Hengähdän, juon kahvin loppuun ja poistun.
Tietäen että unelmani kyllä odottaa.