Tietteks, joskus sitä vaan herää tajuamaan, ettei omista elämää... Mä tajusin just tänään o.o Ku kävelin tuolla pakkasessa varpaat jäässä ja kuuntelin musiikkia. Siis oikeesti, dataan läpi elämäni, nukun ja syön liikaa, masennun, ahdistun, angstaan ja kuolen, eikä mikään se kuitenkaan kiinnosta ketään.
Iski sellanen fiilis, et mitä järkeä tässä kaikessa oikeesti on. Sitä vaan vanhennutaan, opiskellaan, hommataan mahdollisimman hyvä työpaikka, halutaan mainetta ja kunniaa, ja hommataan mahdollisimman paljon omaisuutta ja vaikutusvaltaa. Eli mikä on idea? Jos et satu olemaan lahjakas, kaunis tai vitun onnekas, susta ei koskaan tule mitään merkittävää, kun sä kuolet, kukaan ei hetken päästä edes muista sua. Mä en osaa selittää miltä musta tuntuu, mutta iski sellanen fiilis, että tää kaikki on loppujen lopuks aika turhaa.
Huu, se hyvä puoli tässä päivässä on, et mä sain vihdoinkin jostain aivan puun takaa inspiksen tuon yhden ficin epilogiin. Vihdoin. Jotenki kamalan vapautunu olo, ku ajattelee, et kohta seki on poissa alta. Sitte en hetkeen ala julkasta mitään ficciä, niistä seuraa vaan stressiä.
Ainii ja sitte ois taas pitäny lukea huomisiin kokeisiin. Huomenna on anatomia & fysiologia JA lääkehoito. Eli mahtavaa. Kumpaankaan en ole lukunu ku ihan pikkusen.
Aaarh, ihan jäätävä nälkä, mut en VARMASTI mene syömään. Se on laihis nyt. Niin ja sitte mä rupesin kasvissyöjäksiki tossa yks päivä x) Ku musta vaan on väärin, et ihmiset kasvattaa eläimiä vaan voidakseen tappaa ja syödä ne, tai jotenki muuten hyötyä niistä. Vaikka emmä silti tiedä, tuleeko tästä mitään. Voihan sitä kokeilla x)