Voiko ihminen olla ylipäätään tyytyväinen mihinkään? Sellainen miete iski mieleeni tässä.. Hmm. Turha sitä on kaunistella, ei ihminen osaa. Saati sitten aito kohteliaisuus? Onko sellaista enää olemassakaan. Joku sanoo sulle 'Oi ku ihana paita' se on suomenkielellä 'Hyi saatana! Mun äiti vois pitää tollasta..' Mutta kukapa moisesta jaksaisi välittää, kohteliaisuudet otetaan kohteliaisuuksina, olipa niihin kiteytetty kuinka paljon sarkasmia hyvänsä ja vittuilu vittuiluna, silloin saa aukoa takaisinkin, jos viitsii vaivautua. Parhaimman tuloksen saa olemalla vain hiljaa, tyytyväinen virne kruunaa kaiken ! Ja tuli mieleeni, ettei kukaan paskapää jaksa lukea mun idioottimaista selostusta idioottimaisista asioista? ;D Mutta niin jatkan pohdintojani, taustalla soi The Dresden Dollsin First Orgasm-piisi. (Suosittelen !)
Rakkaudella, Vincent.