tuntuu niin tyhjältä....
siltä ku ei olis enää mitään mistä iloita, mitä surra tai rakastaa...
elämä menee omalla painollaan ilman minkäänlaista kiinnostusta sitä kohtaan...
itsetuho ei ole päällimmäisenä mielessä...
mikä on? tai olisi?
päällimmäinen tuntemus on yksinäisyys. ja olo että on tullu hylätyks...
ei ole mitään pysyvää...mitään mihin turvautua...kaikki vaihtuu. juuri kun on löytämässä paikkansa silmänräpäys ja kaikki tuttu ja turvallinen on poissa...
siispä kysynkin usein itseltäni:
kuka olen?
mikä on tarkoitukseni ja syyni tavoitella sitä?
vastauksen löydän varmaankin jonakinpäivänä...
silloin kun löydän sen syyn olla täällä...