yhtä toivon enemmän kuin muuta. paljon sen vuoksi antaisin, että tuntisit oikeasti, miten paljon sä haavoitit, ja miten kerran toisensa jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
älä väitä, ettei ole sulla muka muistoo. vai pidätsä mua tyhmänä, jolla ei oo väliä?
itsetäänselvyytenä, lasten palapelinä?