Olin ponilla maastossa, tulossa jo kotiinpäin. Laukattiin melko haipakkaa yksi ylämäki, kun yht'äkkiä poni kompuroi pahasti. Tunsin heti selkään, et nyt on joku pielessä ja tulin alas. Ontui melko pahasti vasenta etusta ja näin heti, että revähdys kyseessä, kohteena lavan seutu, joka oli jo tässä kohtaa tuli kuuma ja turvonnut.
Matkaa kotiin noin kilometri, joka muodostautui melko tuskaiseksi. Poni riiputti päätään, eikä halunnut liikkua, kipua oli selvästi ja paljon.
Tallissa kylmäsin jalan Mian ohjeiden mukaisesti ja laitoin siihen tensolvettiä. ONNEKSI ell oli muutenkin jo tulossa raspaamaan ym hevosia, niin saatiin heti kipulääkettä ja ell katsoi ettei jalassa onneksi ollut mtn murtumaa. Nyt sitten ollaan hyvin hyvin kevyellä ainakin pari viikkoa. Poni parka, kun se oli kipeä seistessään eläinlääkäri-sedän taivuteltavana käytävällä ja sekin oli jo saavutus, että sen käytävälle sain :( Ei oikein toimi tuo jalka, pystyy sentään sillä seisomaan, mutta siinä se sitten suurinpiirtein onkin. Raahaa koipea perässään, ei saa taivutettua sitä kunnolla. Voi surku Fikiä <3
Miksi tämmöisissä tilanteissa syyttää itseään? Poni tosin halusi laukata, mutta mä yllytin sitä menemään kovempaa, johon se vastasi höristämällä korviaan ja lisäämällä vauhtia ja silloin kävi pahasti...