Oi voi, Oskari joutuu huomenna luopumaan ainoasta palleroisestaan (ja komia onkin!), sekä jemmassa olevasta. En aio sitä nyt käyttää minkäänlaiseen astutukseen - ihan varmuuden vuoksi. Tosin valonpilkahdus alkoi näkymään muutamia päiviä sitten, kun jemmassa oleva kives tuntui hieman kasvaneen ja laskeutuneen. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että molemmat vaan pois - surutta *snif*. Aikaa odotteluunhan olisi vielä kevääseen, mutta näin nyt tapahtuu. Mekin saamme rauhan maahan - ja kotikin alkaa tuoksumaan hieman paremmalle kuin kiimaiselle karvamakkaralle!