Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä .
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämän ,
sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
Lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja
Uusimmat blogimerkinnät
- jokainen tahtoo saada siivet selkäänsä 08.12.
- joka päivä voi olla viimeinen, joka hyväs... 08.12.
- sä näytät mulle rakas mitä meinaa on... 08.12.
- ja ku nään sut, vaik siitä ois aikaaki, oo... 08.12.
- finally, you and me are the lucky ones thi... 08.12.
- sydämeni varasti ja siitä vielä narahti 08.12.
- ja nyt kuvittelet että se oot sinä jonka p... 30.11.
- tiedät että haluun sun palaavan 21.07.
- now dance, fucker, dance! 21.07.
- valtakunnassa kaikki ok. 21.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (63)
- ▶ 2012 (632)
- ▶ 2011 (555)
-
▼
2010 (222)
- ▶ joulukuu 2010 (25)
- ▶ marraskuu 2010 (18)
- ▶ lokakuu 2010 (21)
- ▶ syyskuu 2010 (12)
- ▶ elokuu 2010 (31)
- ▶ heinäkuu 2010 (13)
- ▶ kesäkuu 2010 (10)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ maaliskuu 2010 (19)
- ▶ helmikuu 2010 (10)
- ▶ tammikuu 2010 (61)
- ▶ 2009 (761)