Heti kun on viikonlopun yksin niin johan menee kaikki rytmit sekaisin. Normaalisti olen tähän aikaan unten mailla, mutta kahtena viime yönä nukkumieni mahtiunien (12+10) sekä eilisten päivänokosten (jotka venyivät lähes 7 tunnin mittaisiksi) vuoksi olo on kuin pannullisen kahvia kitanneella päästäisellä. Raahaudun aamulla kouluun luultavasti yöpuvunhousuissa, silmänaluset mustina ja huomaan viskanneeni matkalla koululaukkuni roskikseen ja ottaneeni mukaan sitten sen roskapussin. Vihaan huomista jo valmiiksi.