ALKUSANAT
Kaikkihan tietävät nuo salaperäiset autot, jotka kiertelevät kaupunkien keskustoissa iltaisin (ja öisin) mahtavan basson jytkeen säestämänä ja muutaman epämääräisen näköisen nuoren miehen nojaillessa ikkunoiden karmeihin tietenkin tupakkaa tuprutellen. Päätin selvittää näiden mielenkiintoisten autojen tunnusmerkit, levinneisyyden ja myöskin perehtyä noiden kiehtovien laitteiden kuljettajien ja omistajien sielunelämään ja tapoihin, jotka ovat melko poikkeavia verrattuna normaaleihin vessankäyttäjiin. Tarkoitusena ei ole ollut millään tavalla ottaa kantaa näiden autojen kuljettajien yhteiskunnallisesta tarpeellisuudesta, vaan olen täysin objektiivisesti pohtinut miksi näitä ilmiöitä tavataan, milloin ja mikä tämän aiheuttaa.
AMMATTIKOULUAUTON MÄÄRITELMÄ.
Yleisesti ammattikouluautolla eli kansakielellä "amisautolla" käsitetään auto, jonka tyypillisimmillään on merkiltään esimerkiksi:
- Ford Escord (joku vanha malli)
- Toyota (esimerkiksi Toyota Corolla)
- Opel (vectra tai ascona)
- honda (civik tai vanha accord)
- Volkswagen (golf tai jetta)
Näistä merkeistä yleisimpiä on Toyota ja Ford. Muita merkkejä esiintyy erittäin harvoin, mutta muutamia havaintoja on: mm. tämän vuoden Tammikuussa Jyväskylän keskustasta "bongattu" Volkswagen Golf GTi. Ammattikouluautot erottaa muista muussa käytössä olevista autoista sen hyvin originellin ulkonäön perusteella, joka on usein auton omistajan itsensä muovaama (tyypillisesti autoa rakennetaan jopa usean ammattikouluauton omistajan voimin). Tutkimuksen kuluesssa olen päätynyt seuraaviin tuntomerkkeihin, jotka on löydettävissä lähes jokaisesta tämän tyyppisestä autosta. Tällaisia tuntomerkkejä ovat:
- Tummennetut taka- ja sivulasit (lähes poikkeuksetta kaikissa tutkimuksen kohteina olleissa autoissa)
- Hiukan nostettu perä (usein myös vähän laskettu etuosa)
- Metallinhohtoiset vanteet (toisinaan myös maalipintaiset)
- Muista autoista erottuva pintamaali (esimerkiksi vaaleansininen, vaalean vihreä)
- Taustapeilistä riippuvat kookkaat karvanopat
- Taustapeilistä roikkuva Wunderbaum-hajustekuusi
- Lokasuojien levitys osat (mielenkiintoisin tapaus olivat pop-niitteillä kiinnitetyt tynnyrinpuolikkaat eräässä Kannonkoskelaisessa Datsunissa)
- Pakoputken vaillinainen toiminta (usein tahallisesti vahingoitettu esimerkiksi rautasahalla "oikean" äänen saamiseksi auton pakokaasujen poistoon)
- Tekokarvapenkinpäällyset (Bilteman/Anttilan kuvastosta)
- Jämerä basson pumputus (kuuluu keskimäärin 450m päähän autosta)
- Useita PITKIÄ antenneja eri puolilla autoa. (usein vain "koristeena")
MATKUSTAJAT.
Tavallisesti ammattikouluautoa kuljettaa sen (usein ylpeä) omistaja ja "pelkääjän" paikalla istuu hänen paras kaverinsa, joka on todennäköisesti tullut vain siksi, että hänen oma autonsa odottaa pientä korjausta paikallisella autokorjaamolla. Takapenkin täyttävät puberteetti-ikäiset tytöt (yleensä enemmän kuin kaksi), joita ammattikouluauton kuljettaja ja edellä mainittu kaveri hakevat joka välitunti esimerkiksi paikallisen yläasteen pihasta. Yleisesti ottaen ammattikouluauton matkustajilla tuntuu olevan hauskaa (toistaiseksi määrittelemättömästä syystä).
AMMATTIKOULUAUTON OMISTAJA.
Omistaja on yleensä 18 - 21-vuotias ammattikoulua käyvä (tai käynyt) miespuolinen henkilö. Omistajien taustasta tulee myös nimitys ammattikouluauto. Usein tällainen henkilö ei ole menestynyt aikaisemmissa opinnoissaan (lue:ei kovin hyvin (keskiarvo 5-7«) ja on päätynyt ammattikoulun kasvattavaan ympäristöön. Ammattikouluauton omistaja on tyypillisesti aloittanut moottorijen kanssa "leikkimisen" moposta. Mopoilu on johtanut amisautonomistajan lainrikkomuksiin mopon virittämisen muodossa. Tällainen henkilö on usein ajellut mopolla ajokortin saamiseen asti (jotkut ovat tosin mopon jälkeen ostaneet kevytmoottoripyörän). Viimein työskenneltyään kesätöinään esimerkiksi huoltoasemalla hän on rohjennut myydä rakkaan (raa'asti viritetyn) moponsa ja hankkinut auton. Koska hän on tottunut virittelemään mopedeja, hän luonnollisesti alkaa "parannella" myös autoaan. Näin siitä hyvin nopeasti syntyy edellisessä kappaleessa kuvatun kaltainen aito ammattikouluauto. Ammattikouluauton omistaja on yleensä suhteellinen yksinkertainen persoona, joka viljelee kirosanoja ja polttaa ylettömästi savukkeita. Tämä ei valitettavasti estä häntä saamasta ajokorttia. Omistajan elämä tuntuu pyörivän auton ja kaupungilla ajelun ympärillä.
LEVINNEISYYS.
Ammattikouluautoja tavataan Suomessa kaikilla ihmisten asuttamilla alueilla aina Tenojoelle saakka. Ammattikouluauto liikkuu vilkkaimmin iltaisin ja öisin lähinnä kaupunkien ja pienempienkin kylien keskustoissa. Ammattikouluautojen lukumäärä on suoraan verrannollinen kaupungin tai kylän asukkaiden lukumäärään. Helpoimmin kyseisen auton tavoittaa sen omimmassa ympäristöstä, eli kaupungilta. Ammattikouluautoilla on taipumusta kerääntyä ryhmiksi, jotka oleilevat esimerkiksi huoltoasemien alueella vierekkäin kuljettajien "keskustellessa" toisilleen autojen avoimista ikkunoista. Auton moottorit ovat tietenkin käynnissä ja tupakkaa kuluu tässäkin tilanteessa. Tätä "laumakäyttäytymistä" hyväksikäyttäen on mahdollista nähdä jopa neljäkin ammattikouluautoa yhdellä kertaa (mitä iloa siitä sitten on, en tiedä). Tavallisinta ammattikouluautolle on ns. kortteliralli, eli ryhmään kerääntyneet ammattikouluautot ajelevat ympäri kaupunkia. Korttelirallia on kritisoitu viimeaikoina voimakkaasti mm. luonnonsuojelijoiden ja eläkeläisten taholta, mutta luulen että ilman korttelirallia ammattikouluautoilijoilla esiintyisi huomattavasti nykyistä enemmän psyykkisiä sairauksia, koska kortteliralli on juuri sopivasti kehittävää toimintaa ammattikouluautojen omistajille ja se pitää heidät henkisesti vireinä (siinä määrin kuin se yleensä on mahdollista).
LOPPUSANAT.
Tässäpä jokaiselle objektiivista tutkittua tietoa käytettäväksi apuna mielipiteen muodostuksessa tätä mielenkiintoista ilmiötä (tai elämätapaa) kohtaan. Jos jollakin on lisää tietoa tai mielenkiintoisia havaintoja pyydän valistamaan muita ihmisiä nopeasti.