Lähetin sähköpostia rehtorille, toivottavasti arvasin osoitteen oikein.
Tekisi mieli kirjoittaa tänne ylistys erään ihmisen ihanuudesta, mutten tee sitä. Se vaivaantuisi.
Ahdistaa, kun vieras mies eli remonttireiskamme hengailee täällä kahdeksan tuntia päivässä. No, sitä kestää enää kaksi ja puoli viikkoa. Enää puolitoista viikkoa siihen, että pesukone toimii taas. Voisin käyttää puolitoista viikkoa tätä paitaa ja villasukkia.
Enää kaksi viikkoa kirjoituksiin. Onneksi olen rauhoittunut eilisillasta. Sitä paitsi tajusin, etten oikeasti haluaisi edes tautia. Kipeänä ei saa repiä tapetteja, kuulemma. Mikään ei voita tapetinrepimistä, paitsi ehkä hasselpähkinäsuklaa ja Simpsonit ja hyväparas seura.
Haluaisin kuunnella musiikkia, mutten muista, mitä levyjä omistan. Se harmittaa. Varsinkin, kun en jaksa nousta sängystä katsomaan.
Voi paska, mittasin kuumetta ja sitä on asteen normaalilämpöä enemmän, vaikka söin buranan neljä tuntia sitten. Eikö sen pitäisikin vielä vaikuttaa? On perseestä, kun ei saa itse päättää, milloin on kipeä ja milloin ei. Haluaisin kontrolloida kaikkea.
Tämän illan tavoitteena on lukea kaksiin rästiin jääneisiin espanjan sanakokeisiin, kirjoittaa myöskin rästiin jäänyt espanjan aine, kuunnella joku hyvä levy, lakata kynnet ja päällystää kaksi ruotsin kirjaa. Ja laskea kuume ja soittaa tuntemattomalle turkulaisnaiselle ja varata laskettelumatka viidellekymmenelle.