IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

yks yäPerjantai 07.09.2007 00:53

Mä herään tyhjään hiljaisuuteen niinkuin hautajaisaamuun
sä oot lähtenyt pois mä sain kaatuun kaiken mihin uskoin
Tuijotan oveen, josta lähdit
Meidän juttu ei siis ollu kirjoitettu koskaan tähtiin
Ei oo enää meitä, katson valokuvaasi
Rinnassa pieni sydän sanoo "tahdon mukaasi"
Sun perään huudan, etten haluu ketään muuta
Ja vain kaiku vastaa, etti muutos enää mitään muuta
Koko maailma oli mun kädellä tovin
Katsoin onnee silmästä silmään, annoin sen kävellä ohi
Pyöriikö sun ajatuksissas mun nimi tänään?
Missä sä oot, kun mä tarvin susta päänsilittäjää?
Missä oot, nyt vietätkö vapaailtaa?
Haluisin sut viereeni hengittämään samaa ilmaa
Nyt yksin taas oon, sä olit mun hyppy tuntemattomaan
Mutta mulla ei ollut laskuvarjoo

kertosäe:
Pyydän tuhlaa muhun vielä yks yö
Mä pyydän sulta tuhlaa muhun vielä yks yö
Pyydän sulta

Mulla on edelleen sun valokuva sängyn vieressä
Suljen silmät hymyisin mä nään nyt mielessä
Koitan koskettaa mielikuvaa, se kääntyy tiehensä
Miten niin kauniit hetket saattoi päättyy pienestä
Kauneus kestää hetken, tuska pienen ikuisuuden
Kauneutes sai vallan musta, mieleeni ikuistuneen
Välillä luulen, että oon päässyt yli susta
Mutta se illuusio haihtuu, totuus on niin sysimusta
Miten mä voin koskaan tulla toisen ihmisen kanssa toimeen
Kun sydän sanoo, että on tavannut jo sen oikeen
Nyt sydämenmuotoinen maa puuttuu pakasta
Kahden palan pelistä nyt taas puuttuu pala
Mutta missä on se syy, sanoinko jotain väärää?
Mitä muuttaisit, eilisen takaisin jos sais kääntää?
Enkö välittänyt tarpeeks, rakastinko liikaa?
Etkö saanut kaikkeeni vai aikaas varastinko liikaa?

kertosäe

Kaikki hetket, kun mä valvon yksin öisin
Katselen sun kuvaas, mun huoneen kynttilöihin
Niiden kalpeessa valossa kaikki palaa mieleen
Ja saa mut miettimään voiko kaipuu tappaa miehen?
Vaikka pieni sydän varautuis pahimpaan
En millään saa mahtumaan mun ajatusmaailmaan,
ettet oo enää mun, oon vaan pelkkä kaveri
Mä rakastan sua, en osaa sanoo sitä paremmin

kertosäe

Tuhlaa muhun vielä yks yö
Mä pyydän sulta tuhlaa muhun vielä yks
Pyydän sulta

lauluni sadepäivän varalleSunnuntai 21.01.2007 00:41


Tää on mun lauluni sadepäivän varalle
Tiedän etten yksin jää
Jotain suurta puuttui
Elämäni tuulen suunta muuttui Aurinkoon
Ja mä nytkin nään

Mikä on se juttu, jonka takia olet epätoivoisiin tekoihin turvautunut
Juttu, jonka takia on sodittu ja murhattu
Mutta ilman sitä ihminen on niin pirun turhautunut
Mikä on se, joka halaa sua ja jolle purkaa surut?
Joka saa sut miettiin "Mitä vittua?",
kun sen takia aina leuka sekä silmät tippuvat
Sitä moni joutuu kaivaan syvemmältä
Iltarukouksessa pyytään taivaan ylemmältä
Sitä etsivät nuoret, se tukee hetkinä huolen
Se saa esiin kovimmanki miehen herkimmän puolen
Sitä kaikki hakee, osa ei löydä koskaan
Se lyö alas ylimielisen ja ylös nöyrän nostaa
Se suutuspäissä heitetään hukkaan,
se saa sut kerään tyynyn alle juhannusyönä seitsemän kukkaa
kun vaan katson sitä nään niin paljon hiton hyvää
et sen kuvailemiseksi tarviin Daven isoo kynää

kertosäe

Nyt se nukkuu vieressäni, kainalooni kaivautuneena
Kauneimmillaan tyynynkuva poskeen painautuneena
Se on yhteenkuuluvuuden tunne pimeinä öinä,
Kun sen kosketuksesta sielu sekä ruumis kihelmöivät
Kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
Aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen
Pakottaen etsin vastausta kysymykseen:
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, jolla on sydämessä pienet lasinsirut
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, joka eilen seinään maalasi pirun
Vastaus: ei se kysy meiltä aikaa, eikä paikkaa
Se arvojärjestykseen saa uusiks meidät laittaa
Se katos multa mutta nyt on takas tullut
Se on maailman hienoin tunne, siis olla rakastunut!

kertosäe

Niin pitkään Aurinko nousi mustaan
Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
Miettien "etteiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?"
Silloin välähdyksen Auringossa näin harmaan taivaan alla
Mä haluun uskoo kohtaloon ja kanssas rakentaa
Sen myrskyn keskellä jäässä seisoit päässä sateenkaaren
Paskaa kertyi mutta senkin kaiken jaksaa kantaa,
Jos on vieressä ihminen, jonka kanssa jakaa taakkaa
- Vanhemmat »