Kuuntele seuraavaa biisiä, kun luet:
http://nz.youtube.com/watch?v=NhVq6ZVpe5M&feature=related
Aallot lyövät rantaan hiljakseen. Aurinko paistaa ja on melko kuuma. Ihana suolainen merituuli leyhyttää villiviinin lehtiä talon sinustalla. On tavallinen pohjois-Italialainen päivä. Talon pihalla juoksentelee kaksi koiraa, toinen mäyräkoira ja toinen cavalierkingcharlesinspanieli. Talo on pieni, mutta sievä ja juuri sopivan kokoinen sen asukeille. Talon takana on pieni piha, jossa on kasvimaa. Siellä kasvaa monenlaisia erikasveja, joita asukkaat ovat kylväneet sinne. Paljon erilaisia yrttejä. Talo on kaksikerroksinen. Yläkerta on asuinkerros ja alakerrassa toimii pieni kahvila. Talossa asuu kaksi tyttöä. Toinen heistä on keittiössä työntouhussa, leipomassa suomalaisia korvapuusteja. Kanelin tuoksu leijuu viereiseen huoneeseen, jossa toinen tytöistä on kassan takana. Kahvilassa on tänään melko vähän ihmisiä, mutta se ei haittaa tyttöjä. Edellinen viikko oli niin työntäyteinen, etteivät he olleet ehtineet tehdä juuri muuta kuin hoitaa kahvilaa. Nyt he saisivat hieman levähtää ja ehtisivät vastata niihin moniin kirjeisiin, joita oli tullut ystäviltä ja muilta tutuilta Suomesta. Heillä molemmilla oli hieman ikävä Suomeen, mutta silti he rakastivat Italiaa kuin olisivat asuneet siellä koko ikänsä. Eivät he olleet asuneet siellä kuin vasta vain vuoden. He olivat pohtineet jo jonkun aikaa matkaa Suomeen, mutta ei vielä olleet voineet lähteä, sillä turistikausi oli ollut vielä täysillä käynnissä. Nyt se alkoi olla ohi... vihdoin. Kahvila jota he pitävät on melko pieni ja sievästi sisutettu. Sieltä saa monenlaisia herkkuja ja iltaisin he tarjoilevat siellä jotakin ruokaa, yleensä suomalaista ruokaa. Kahvia ja kaakaota. Omenapiirakkaa, korvapuusteja. Sämpylää ja patonkia, jopa ruisleipää. Aineksia he hakevat Suomesta.