Perjantaita eletään. Puolelta pitäs käydä tarjoomassa itseään sähkökonekorjaajan hommaan. Olis edes jotakin. Ripa se vaan kasvaa aikas vauhdilla ja ylettää yhä korkeammalle tuhoamaan tavaroita mikä tietysti kyllä kuuluu tuohon rotuun ja ikään. Vaurioitta ei selviä millään. Melko sisäsiistiks se jo onneks on oppinu vaikka välillä siltä vieläkin meinaa karata. Mitähän muuta tähän kirjoittais? Ei varmaan kannata paljoo lisätä, monetkaan asiat ei tuon edellisen kommentin jälkeen ole muuttuneet. Ai niin, hyvää kesän alkua kaikille, jotka tänne sattuu eksymään.