No niin. Tulihan se virallinen irtisanomisilmoitus sitten viimein. Ei sitten muuta kuin työtä hakemaan. Ehdinhän mä melkein kaks vuotta tuolla olemaankin töissä. Sitä alkaa pikkuhiljaa suhtautua hymyillen näihin vastoinkäymisiin. Kai se on pakkokin. Ei kukaan muuten kestäis näin paljoa paskaa kerralla niskaan. Kyllä mä tästä vielä jonkun positiivisen asian keksin kun aikani mietin. On niitä varmaan paljonkin...hmmm.