heräsin aamulla pojan ulinamurinaan (mikä on normaalia meillä) ja katsoin ulos ikkunasta... olin vaan et vitun valkoinen sonta mikä tippuu taivaalta, pilaat mun elämän...(rakastan kesää) no sitten siinä syöttelin pojalle aamupuuron ja ajattelin ettei tänään tarvi liikkua jumalan kiitos mihinkään... Kunnes se ajatus tuli kuin kirkkaalta taivaalta et tänää on pojan neuvola...sit alko ottaa vituttaa ja loppu päivä meni piloille... ja ku tarposin tuolla lumessa mitä tuli joka suunnalta työntäen vaunuja(missä poika nukkuu tyytyväisenä tietämättä äitinsä ponnisteluista) alko tulla sellainen olo et olispa itsekin vauva.. kaikki tehtäis eteen ja sun ei tarvi olla söpö ja touhuta kaikennäköistä kivaa.. mutta kyllähän tää päivä meni ihan hyvin loppujen lopuksi koska kun poika katselee ja kun hän hymyilee niin ei voi olla kiukkunen mistään tai kellekkään... mut näin tänää ja mä TOIVON et huomenna olis parempi sää...