Mulle sanottiin tossa joku aika sitten näin: "Joku fiksu on joskus sanonut, että haaveilemalla ei saavuta mitään."
Oon nyt tässä haudutellut asiaa mielessäni jonnun aikaa, ja oon valmis julkistamaan ajatukseni.
Tähän alkuunhan voisi todeta, että väitehän on täyttä paskaa. Eihän voi saavuttaa mitään, jos ei osaa haaveilla mistään. Asioiden tahtomisella ei olisi mitään päämäärää. Sitä vaan tahtoisi ilman mitään syytä. Mitäs järkeä siinä sitten olis? Osaisko sitä edes tahtoa mitään, jos ei osais haaveilla asioista? Ja vaikka saavuttaiskin haaveilematta jotakin, niin eihän sillä olisi enään mitään arvoa, koska siitä ei ole osannut haaveilla ja odottaa hartaasti päämäärään pääsyä. Tavoite olisi vaan yksi muiden turhien tavoitteiden joukossa.
Eli kannattaa haaveilla välillä.
Että sellasta tänään..