Ja minä pyydän, olen pahan alku:
tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan.
Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuin, kun en päässyt sun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoin tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailit ja väistit.
Voi, jos itsekin tietäisit.
Ehkä ois toisin...
Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun et liian kauan jaksanut muo.
Huolit hulluuttas paskapään,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
PMMP:tä lainaten ja muokaten. ehkä joku tästä itsensä tunnistaa, varmaan ei.